Ajattelin pitkästä aikaa osallistua Valokuvatorstain haasteen, joka pohjautuu tällä viikolla seuraavaan runoon:

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
     katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989) 

 

Vaikka runossa puhutaan helmikuun valosta ja merestä, se tuo minulle mieleen ajakohtaisemmat syksyisen valon ja järven - täältä sisämaasta olisikin pitkä matka kuvaamaan merta. Osallistunkin kuvalla, jonka otin syyskuumn viimeisenä iltana läheisen järven rannalta. Tuulinen ilta, veden roiske, auringon kultaamat puut...

 

Kuva ei ole teknisesti kovin hyvä, mutta jouduin lähestymään tätä kuvauskohdetta yli kymmenen sentin syvyisessä vedessä liukkaan kivikon päällä samalla kun aallot loiskuivat jalkojani varten ja vyöryttivät vettä sisään kumisaappaiden varresta. En uskaltanut ottaa parempaa kameraa mukaan vaan kuvasin vanhalla vedenkestävää pokkarillani. Mutta muistona tämäkin kuva kelpaa hyvin.