Eilen tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun blogikoira Vilkku syntyi. Taloon se saapui vappuna 2005 ja päätyi heti blogikoiraksi. Blogini olin aloittanut huhtikuun lopussa samana vuonna, joten ihan pian on silläkin juhlapäivä. En ollut itse tätä tajunnutkaan, ennen kuin KristiinaS:n blogijuhla sai minut havahtumaan... Kyllä on aika mennyt nopeasti ja paljon mahtunut viiteen vuoteen. Blogikin on edelleen pystyssä, vaikkakin päivittyy nykyisin harvakseltaan. Viittä vuotta täytyy kyllä juhlia huhtikuussa, joten blogiarpajaiset ovat sitten luvassa.

Päivänsankari nautti eilen meidän perheemme perinteisen "koirankakun" eli koirankekseillä koristellut säilykeruokakimpaleen. Paljon on Vilkunkin elämässä tapahtunut meille tulon jälkeen. Ensin oli kaverina Susku-vanhus, jota pentu ei aina malttanut kohdella kunnioittavasti. Vilkku oli nimittäin pentuaikoinaan erittäin vilkas ja villi tapaus. Vuoden 2006 syksyllä Susku jätti tämän maailman ja Vilkku jäi yksin. Kesäkuun alussa 2007 taloon tuli Piri, jonka kanssa Vilkku sitten piti yhtä melkein kolme vuotta. Nyt on Vilkku taas yksin, mutta tyttärelle ollaan ottamassa omaa koiraa kesän alussa, ja sitten Vilkku saa taas koirakaverin. Nyt 5-vuotiaana Vilkku on sisätiloissa hyvin rauhallinen ja rakastettava koira, mutta se on koiramaanilman Jekyll ja Hyde sillä ulkona ollessaan sen metsäkoiran vaistot (kahdelta rodulta perityt) ottavat vallan. Jos se sattuu joskus irti pääsemään, se lähtee välittömästi metsään jänisten perään. Ja palattuaan on taas kotona kaikkien kaveri ja kerjää silityksiä ja rapsutuksia.