Sain valmiiksi pusron, jonka historia vaatii vähän selittämistä.Kun Novita taannoin lopetti Butterflyn valmistamisen, ostin kilon verran luonnonvalkoista lankaa varastoon. Joitain vuosia se makailin lankakaapissa marinoitumassa, sillä en löytänyt mieleistäni kesäpuseron mallia. Vuosi sitten keväällä päätin vihdoin, että Ullassa ilmestynyt Kesäheinä-pusero olisi sopiva, mutta ohje oli mitoitettu neidille eikä rouvalle sopivaksi. Oli siis muunnettava ohje omiin tarpeisiin sopivaksi, ja niinpä tavoistani poiketen neuloin ihan oikean mallitilkun, jonka myös pesin pesukoneessa (kokemus on karvaasti opettanut, että Butterfly kutistuu melkoisen paljon pesussa). Laskin sitten omalle koolleni sopivan silmukkamäärän. Kesän mittaan sain tehtyä etu- ja takakappaleet valmiiksi asti, mutta sitten en osannut päättää, haluaisinko puseroon lyhyet vai pitkät hihat. Lisäksi tuli syksy, joten kesäpusero ei tuntunut kovin ajankohtaiselta, ja tekele hautautui keskeneräisten neuleitteni laajaan joukkoon. Tänä kesänä ryhdistäydyin vihdoin ja päätin, että hihat olkoot lyhyet. Sain hihat neulottua ja viimein myös kappaleet ommeltua puseroksi - nyt kun tämäkin kesä alkaa kääntyä loppupuolelle. Lopputulos on ihan kiva, ja kesää lienee vielä sen verran jäljellä, että pusero (tai pikemminkin tunika) ehtii vielä käyttöönkin ennen talven tuloa.

 

Nyt mietin, jaksaisinko ommella kasaan boleron, jonka osat ovat odottaneet valmiina pari vuotta...