Alkuvuosi on ollut aika hirveä, tammi- ja helmikuu olivat työasioissa tappavaa aikaa ja samalla jatkui sairastelu. Poskiontelotulehdus oli ikävän hivuttava: ei tarpeeksi paha jotta olisi pitänyt olla kotona potemassa mutta riittävän paha aiheuttaakseen jatkuvan tunteen siitä, että en ole terve. Mutta nyt on kaikkein pahin kiire takana ja viimeinen antibioottikuurini taitaa tehota, joten nyt uskallan toivoa olevani jo elpymässä.

Kiire on ollut välillä todella kova, mistä on osoituksena se, että käsityötkin ovat jääneet vähemmälle, bloggaamisesta puhumattakaan. Helmikuussa ainoa valmistunut työ oli hamsterityöksi tarkoitettu verkkohuivi Rose mohairista ja vanhasta Tangosta. Sen annoin eräälle ystävälleni kiitokseksi kiireen keskellä annetusta avusta.

 

Nyt hiihtolomaviikon aikana olen saanut valmiiksi toisenkin työn tai oikeastaan kuusi työtä. Hamsterihengessä aloin helmikuussa virkata päällisiä keittiön tuoleillemme, joita koirat ovat omin päin hiukan muotoilleet. Nyt ovat päälliset valmiit ja tuoleille kehtaa ehkä istuttaa nyt vieraitakin. Lankoina on iso joukko erilaisia jämälankoja ja yksinäisiä keriä, materiaaleina sekä villaa että puuvillaa ja osa tekokuituakin. Ihan eivät varamaani kerät riittäneet, vaan lopuksi piti ottaa varastoista pari kolme korkkamatonta Tennessee-kerää avuksi. Koska hamsterikuu meni jo, en ole näitä punninnut, mutta aika painavia tuli.

 

Seuraavana tehtävänä on neuloa loppuun Kevätpäiväntasausyllärihuivi. Omaksi yllätyksekseni olen pysynyt sen kanssa mukana vihjeiden ilmestymistahdissa, sillä huomasin pystyväni neulomaan huivia samalla kun luen työpapereita. Nyt on viimeinen vihje aloitettu, joten valmista tulee toivottavasti tänään tai huomenna.

Jos joku kaipailee koirankuvia, hän joutuu pettymään: en ole jaksanut kuvata nyt alkuvuonna lainkaan. Ensiavuksi voi kuitenkin käydä katsomassa Tyttären blogiinsa laittamia kuvia, jotka herättävät ainakin minussa kovasti naurunpyrskähdyksiä. Kyllä meillä on hassuja elukoita kotona.