Hurratkaa, olen saanut valmiiksi kokonaisen ison neuletyön! Tällä kertaa siihen meni aikaa reilut puoli vuotta. Aloitin tämän takin tekemisen viime kesänä äkillisen inspiraation saatuani. Olin ensin ostanut viisi kerää oranssia seiskaveikkaa alennusmyynnistä. Minulla ei ollut langalle suunnitelmaa, vaan ajattelin lähinnä, että voisihan siitä joskus tehdä vaikka jonkinlaisen peitteen. Sitten äkkiarvaamatta välähti päähäni, että langastahan voisi tulla takki ihan minulle itselleni. Etsin mallia ja valitsin lopulta sellaisen Novitan 7 veljeksen erikoislehdykästä. Laskeskelin, että ostamani lankamäärän pitäisi juuri ja juuri riittää. Aloitin työn innoissani, mutta kuten näille isoille projekteille usein käy, välillä tuli toisia töitä väliin. Mutta pikkuhiljaa takkikin eteni, ja nyt se on lopultakin valmis. Uskokaa tai älkää, lankakin riitti. Jäi jopa useita grammoja jäljelle... Tein XL-koon mukaan ja kuten Novitan malleissa yleensäkin, siitä tuli minulle juuri sopiva, vaikken ihan pieni ihminen olekaan. Ohjetta muokkasin sen verran, että tein V-mallisen kaula-aukon. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Ei tämä maailman ihkuin takki tosin ole, mutta ihan kiva kuitenkin. (Ja siitäkin pitää olla tyytyväinen, että nykyisin osaan neuloa itsellenikin. Se varmaan kertoo siitä, että nykyisin pidän itsestäni. Ennen en pitänyt, ja silloin neuloinkin vain muille.)

 

1242019.jpg

1242016.jpg

 

Nyt ei puutu muuta kuin kunnon pakkasia, jotta pääsisin tätä takkia käyttämään. Näin paksua villavaatetta en pysty käyttämään muuten kuin pakkasilla...

Lopuksi vielä kuva siitä, mihin onnistuin tuhoamaan verkkohuiveista jälkeen jääneet Palmat ja vähän muitakin lankoja. Tytär on pyydellyt minulta Bratz-nukeille kaulaliinoja ja mattoja hänen pahvilaatikoista tekemäänsä Bratz-taloon. Tässäpä niitä sitten on. Tytär oli ilahtunut, ja minulle tuli hyvä mieli, kun sain kaikki langat käytettyä viimeistä pätkää myöten...

 

1242010.jpg