Koirakuvahaasteen aiheena on omien polkujensa kulkija, ja meillähän se on ilman epäilystä Vilkku. Vilkulla virtaa vahvana suonissa metsäkoirien veri, äidin puolelta jämtlanninpystykorvan ja isän puolelta suomenajokoiran. Vilkku on karkailun mestari: jos hihna sattuu puotoamaan kävelyttäjän kädestä tai jos kotona ulko-ovi sattuu jäämään raolleen, Vilkku käyttää tilaisuutta silmänräpäyksessä hyväkseen. Ja se ei jää kotipihalle ihmettelemään vaan painelee suoraan metsään hajujen perään. Onnellisin se on tietysti vapaana juostessaan, ja tähän olenkin koonnut muutamia vapaana otettuja kuvia. Nämä ovat parin, kolmen vuoden takaa Vilkun ollessa vielä pentu tai melko nuori koira. Silloin sitä saattoi pitää lenkeillä irti - nyt se ei ole enää mahdollista, kun Vilkku lähtee välittömästi omille teilleen ja Piri perässä.

 

Vilkku-pentu tallaa omia polkujaan hiekkakuopilla.

 

Jäällä on helppo löytää ihan omat polut.

 

Oma polku voi olla myös kivikossa.

 

Ja oma polku voi olla vedessäkin.

 

 

Omalta (vetiseltä) polulta voi löytää kaikkea kiinnostavaa, jos osaa etsiä.

 

Vilkku tähystää, minne omat polut seuraavaksi vievät.

 

MUOKS// Täytyy vielä tarkentaa, että Vilkku ottaa kyllä välillä omaa lomaa ja lähtee noille poluilleen ilman lupaa, kun ei kerran luvan kanssa pääse. Viimeksi toissapäivänä...