No niin, etelän banaanilaaksossa on käyty ristiäisissä ja lentokoneessa matkustettu. Mukaan ostin bambuisen virkkuukoukun, jotta sain käsityön kulkemaan käsimatkatavaroissa. Langaksi otin mukaan Tahitikeriäni, tarkoituksena hankkiutua niistä eroon. Alkuvaikeuksia oli runsaasti, lanka tuntui ikävältä ja koukku hankalalta - kunnes huomasin, että koukussahan on pieni lohkeama, joka tarttuu lankaan. Lainasin hiekkapaperia ja kas, johan alkoi sujua. Ja onnistuin myös addiktoitumaan virkkaamiseen niin että sitä piti jatkaa kotonakin. Tarkoitukseni oli tehdä tyttärelle kesähattu kirjavasta Tahitista, mutta kummastakin kokeilukappaleesta tuli liian pieni. Lopulta tänä aamuna valmistui sopivan kokoinen roosasta langasta. Muille hatuille ei ole vielä käyttäjiä, mutta saattaa olla, että kummitytöt joutuvat jossain vaiheessa ottamaan pinkit hatut vastaan.

Kuvassa kerrankin mukana myös blogikoira Vilkku, aamupäiväunosilla. Nyt se on kyllä jo taas hereillä ja kohta pitää lähteä kävelylle ja räkättijahtiin. Ällöä miten 3 kk ikäisellä pennulla on jo metsäkoiran vaistot... Ja miten tienvarren puskissa voikin olla niin paljon räkätinpoikasia?

4448.jpg

Niin ja HAUSKAA JUHANNUSTA tietysti kaikille blogin lukijoille!