Työelämä on ollut aika järjetöntä viimeiset kaksi viikkoa erinäisten tapahtumien vuoksi, ja pahimmillaan ehdin viikon ajan käydä kotona vain nukkumassa. Nyt onneksi helpottaa, mutta veto on ollut poissa enkä ole jaksanut blogiparkaani ajatellakaan. Joku näköjään kyselikin, milloin olisi tulossa uutta, mutta sitä joutuu nyt jonkin aikaa vielä odottelemaan. Keskeneräisiä töitä on moniakin, mutta ei vielä mitään esiteltävää. Hinku tehdä on kyllä kova...

Käsitöiden sijaan teenkin koirapostauksen, tosin ilman kuvia. Sisareni on esittänyt haasteen kuvata koirien lempipuuhia. Vastaan haasteeseen kertomalla yhden puuhan jokaiselta koiraltani.

Suskulla, ensimmäisellä koirallani (jonka kuolemasta tulee huomenna vuosi), ei vanhemmiten ollut kovinkaan paljon erityisiä puuhia, vaan se pääasiassa vain nukkui. Mutta himostaan käytettyjä nenäliinoja kohtaan se ei päässyt koskaan eroon. Se oli hyvin kiltti koira eikä esimerkiksi koskaan varastanut pöydältä ruokaa - mutta paperikorista se kyllä vei nenäliinat. Flunssa-aikana jäljet olivat aikamoiset...

Vilkku, nyt 2½-vuotias roteva neitokaisemme, puolestaan metsästää kiviä. Se on osittain minun syyni, koska olen pentuajoista saakka heitellyt sille välillä kiviä rinteeseen tai veteen lenkillä ollessamme. Niinpä Vilkusta on tullut eräänlainen kivihullu. Se ryntää innoissaan kiven perään ja sitten kaivaa ja kuopii hiekkaa kiven ympäriltä haukkuen kimakkaa saalistushaukkua. Veteen heitettyä kiveä se niin ikään kuopii ja jopa upottaa päänsä silmiä myöten veteen saadakseen saaliin ylös.

Piri-poikasella, jolla on ikää 5 kk, on tietysti monenlaisia pennun puuhia, vaikkakin se on ollut Vilkkuun verrattuna käsittämättömän rauhallinen. Tässä yhteydessä nostan Pirin lempitouhuista esiin pyykkikorin tyhjennyksen. Pirillä on suunnaton kiinnostus varsinkin likaisiin alushousuihin, joita sitten ikävä kyllä löytyy lojumasta eri puolilta taloa.

Sellaista siis meille. Koirienkin elämässä riittää puuhaa tänä syksynä. Vilkun kanssa olemme käyneet läpi tehostettua johtajuustoimintaa Jan Fennelllin tapaan. Luin Fennellin kirjan Kuuntele koiraasi ja innostuin valtavasti sen kokonaisvaltaisesta otteesta. Tajusin, että meillä on ollut Vilkun kanssa epäselvyyttä johtajuudesta. Vilkku ei kylläkään ole koskaan pyrkinyt olemaan näkyvästi "pomo", mutta tosiasiassa sen älytön kiskominen hihnassa, karkailu ja toivoton eroahdistus ovat luultavasti liittyneet siihen, että se on luullut olevansa johtaja ja vastuussa laumastaan. Elokuusta lähtien olemme toimineet Fennellin ohjeitten mukaan ja olen erityisesti opettanut hihnassa kulkemista. Parannusta on tapahtunut aivan valtavasti. Hihnassa kulkeminen onnistuu jo aika hyvin ilman kuonopantaa, ja metsässä on Vilkkua voinut pitää irti. Kotona koirat ovat olleet keskenään hienosti, eikä Vilkku ole enää pureskellut huonekaluja. Joten toiveissa on, että joskus voimme vielä ostaa uusia huonekalujakin...

Piri puolestaan lähtee ensi viikolla koirakouluun arkitottelevaisuuskurssille. Saapa nähdä miten sen kanssa menee. Se on toisaalta ollut ihmeellisen helppo koulutettava ja kulkee hihnassa kauniisti ihan itsestään. Toisaalta en ole viime aikoina ehtinyt sen kanssa kovin paljon touhuamaan, kun huomioni on ollut Vilkun uuskouluttamisessa. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten Piri käyttäytyy muiden koirien kanssa. Vilkun kanssa koirakoulu oli aikoinaan jokseenkin täydellinen katastrofi, koska hinkusi niin kovasti muiden koirien seuraan, ettei kuunnellut minua ollenkaan.

Mutta nyt kuulumisiin. Toivottavasti voisin piakkoin päästä esittelemään käsitöitäkin...