Olen seonnut laskuissani siitä, montako neulekirjaa olen tähän mennessä esitellyt, enkä jaksa kaivella vanhoja kirjoituksiani. Mutta esittelyä siis taas parista kirjasta, jotka tällä viikolla olen saanut divareista käsiini.

Wanja Djanaieff ja Aino Östergren: Neulon vauvalle, ilmestynyt vuonna 1983. Tämä kirja sisältää neuleohjeita vauvoilla ja pienille taaperoille, ja koska vauvojen vaatetus on aika ajatonta niin monet ohjeet näyttävät näteiltä nykyäänkin. Mukana on myös melko paljon perustietoa neulevaatteiden tekemisestä ja kokoamisesta. Erikoinen oli minusta sellainen puseromalli, jossa hihat tehdään suorista kappaleista ja täydennetään erillisillä kainalokiiloilla. Kuulostaa aika hankalalta, enkä muistä että olisin tuollaista systeemiä nykyisin nähnyt missään. Kirjan intarsiamalleista pari on minusta aivan huippua, niin että ne on pakko pistää tännekin näkyviin. Tuollaista avauuspuseroa rupesin heti suunnittelemaan meidän pojalle ensi talveksi. Kuvio täytyy tietysti suurentaa ja piirtää uudelleen, mutta idea on minusta mahtava. Ja metsäneuleesta tykkäsin myös. Samon pidin kovasti kirjan neuleitten väreistä. Tekijät ovat värjänneet osan langoista itse saadakseen tarpeeksi erilaisia sävyjä :-).

3269.jpg

 

Toinen ostamani kirja on Jo Comptonin Neulo luovasti. Se on ilmestynyt alun perin 1990, suomeksi 1992. Mallit ovat hieman vanhahtavia, mutta kirjassa on paljon ajatonta perustietoa neulevaatteiden suunnittelusta ja perustekniikoista, ja myös joukko mallineuleita. Lopussa on mielenkiintoinen luku: valmiin neuleen korjailu ja purkaminen, onpa mukana myös vinkkejä puretun langan suoristamiseen ;-).

Jatkoa neulekirjaesittelyihin seuraa, jahka inspiraatio iskee. Kaikki eivät ole vielä blogiin päässeet.

Neulonutkin olen tässä hiukan, taas monta työtä yhtä aikaa. Baby cashmerinosta on tulossa  veljentytölle neuletakki, Ministä mekko sekä Ullasta tuttu Hertta-pusero. Cashmerino on aivan ihanaa neulottavaa (paitsi että reunapitsiä neuloessani se on natissut) ja Minikin menettelee. Herttaa varten olisi vain pitänyt ottaa pikkuisen pienemmän puikot, sillä 3½ puikoilla tulee minulla aika löysää ja pinta ei ole niin tasaisen näköistä kuin toivoisin. Muutenkin minulla jäävät puuvillasta neuloessani nurjat silmukat helposti paljon oikein löysemmiksi, enkä ole sitten tyytyväinen lopputulokseen. Mutta en taida viitsiä purkaakaan. Kutistuukohan Mini muuten pesussa?

Lisäksi on vielä kesken tuo hellehuivi silkkialpakasta. Sen neulominen sujuu jo aika mukavasti ja loppukin häämöttää.

Viikonloppuna pitää yrittää viimeistellä tyttärelle muutamia neuleita, sillä lähdemme reissuun ensi viikolla ja olisi kiva jos hänellä olisivat ne siellä mukana. Ponchoja on parikin kappaletta, Maximasta ja Kid Mohairista, ja lisäksi topista puuttuisivat vain olkaimet. Pitäisi siis ryhdistäytyä ja rysäyttää nuo kasaan, niin saisin samalla jotain päivitettävää blogiinkin.