Tyttären kanssa kehittelimme tänään koirillemme intiaaninimet. Vilkku voisi olla joko Vilkkuva Koipi tai Juoksee jänisten kanssa. Piri taas olisi Ahmiva Possu tai Ahmii possujen kanssa.

Eilen illalla Ahmiva Possu tempaisi ja varasti keittiön pöydältä liuskan Napromex-lääkkeitä ja ilmeisesti pisteli ne poskeensa :-(. Löytyi tyhjä pureskeltu liuska, lääkkeistä korkeintaan murusia. Soiteltiin eläinlääkäreille, käytiin ostamassa lääkehiiltä ja valvottiin. Ei ole ollut erikoisempia oireita, paitsi tavallistakin hiljaisempi koira, ja lievästi horjuvat liikkeet (hyvin lievästi). Ruokahalu on ollut erinomainen, ja myös lääkehiilitabletit menivät liukkaasti mahaan. Nyt alkaa maha olla koiralla vähän ruikulilla, mutta oksentanut se ei ole yhtään. Tänään käytiin lenkilläkin, ja ihan pirteästi Piri siellä kulki.

Ei auta muu kuin seurailla tilannetta. Mistään ei ole saatu oikein tietoa siitä, miten tämä lääke vaikuttaa koiraan näin suurena annoksena. Päivystävä eläinlääkäri soitti eläinlääketieteelliseen korkeakouluunkin, mutta sielläkään eivät tienneet.

Ja taas opittiin ainakin kaksi asiaa: 1) älä jätä mitään lääkkeitä pöydille, sillä joku ahmattikoira voi olla niin pöljä, että haluaa popsia jopa pahanmakuisia tabletteja, ja 2) pidä lääkehiiltä valmiina kotona kaiken varalta, jotta voit lääkitä pöljää piskiä.