Pläjäytän sekalaisen sarjan matkakuvia tähän omaksi postauksekseen, jotta nämä kirjoitukset pysyisivät vähän inhimillisemmän kokoisina. Olen valikoinut tähän joitain kuvia, joissa esiintyy pääasiassa Tarton kaupunki. Tartto on "minun kaupunkini", sillä olen siellä takavuosina asunutkin vähän aikaa (vuonna 1992) ja opiskellut yliopistossa. Olen myös käynyt Tartossa paljon useammin kuin Tallinnassa, joka onkin minulle enemmän läpikulkupaikka. Ja jos minulla olisi tilaisuus lomailla Virossa pitemmän aikaa, viettäisin ehdottomasti suurimman osan siitä Tartossa - ja kävisin myös Pärnussa.

Kuvissa ensinnäkin Tarton yliopiston (Tartu ülikool) päärakennus eli peahoone. Rakennus ei ollut opiskeluaikanani näin siisti eikä tainnut olla ihan samanvärinenkään, mutta historian siipien havina oli siellä aina läsnä.

 

Raatihuoneentorilla oleva modernin Tarton tunnus eli suutelevien ylioppilaiden patsas (Suudlevad tudengid) suihkulähteineen. Tätä ei ollut vielä olemassa silloin, kun asuin Tartossa (90-luvun alku oli vielä melko harmaata aikaa vasta itsenäistyneessä Virossa).

 

Uutta ja vanhaa. Tarton keskustaa hallitsee uusi Kaubamaja, joka on melkoinen ostosparatiisi. Viereisessä korttelissa on sen sijaan edelleen olemassa Vana kaubamaja - se kauppa, jossa opiskeluaikanani kävin ostoksilla. Alemmassa kuvassa uuden Kaubamajan heijastus modernin arkkitehtuurin ikkunapinnasta.

 

Raekoja plats eli raatihuoneentori. Taka-alalla raatihuone, jonka edessä suutelevien ylioppilaiden patsas sijaitsee.

 

Tarton taidemuseo vinossa talossa raatihuoneen torin laidalla:

 

 Näkymä Toome mäeltä raatihuoneen torille.

 

Sisustusta Rahva raamat -nimisessä tyylikkäässä ja viihtyisässä kirjakaupassa. Kirjojen ystävälle Viro on nykyisin oikea paratiisi, ja Tartossakin on monta hyvää kirjakauppaa.

 

Konferenssi-illallinen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jostain syystä en ole koskaan aikaisemmin käynyt tuossa puutarhassa, mutta vierailu ei varmastikaan tule jäämään viimeiseksi. Todella ihana paikka viettää juhlallisuuksia.

 

Sinimustvalge eli Viron lippu lautan perässä kotimatkalla. Kyllä tuntui taas haikealta lähteä pois...