Mirun toinen päivä meidän kodissamme on mennyt pääasiassa nukkumisen merkeissä. Pentu ei ujostele eikä arkaile, mutta elämänmuutos on selvästi ollut sille väsyttävä, ja tänään se on nukkunut monet pitkät unet. Ruokaa se syö melkoisen nirsosti, joten siinä mielessä se on eri maata kuin ahmattienonsa Piri, jonka ruokahalu saavutti suorastaan legendaariset mitat. Ilahduttavaa on se, että Mirulla näyttäisi olevan sisäsiisteys jo nyt hyvällä mallilla. Se tekee tarpeensa mielellään ulos, ja sisällä se osaa etsiä sanomalehden.

Miru on myös jatkanut tänään Vilkkuun tutustumista. Miru haluaisi olla hyvinkin aktiivinen, ja se menisi mielellään makoilemaan Vilkun viereen - onhan se koko elämänsä ajan tottunut lepäämään muiden koirien kanssa. Vilkku on ollut ihan kiltti ja rauhallinen, mutta näin läheiseen kontaktiin se ei ole vielä valmis vaan kimpoaa heti Mirun tultua pystyyn. Ulkona Vilkku taas haluaisi juosta ja leikkiä Mirun kanssa, mutta sen vauhti on sen verran hurjaa, että Mirua vähän pelottaa. Tämänpäiväisessä kuvasarjassa Vilkku ja Miru puuhaavat ulkona koiratarhassa kepin parissa.

 

Ja sitten vielä kuva, joka naurattaa minua mahdottomasti. Siinä Vilkku saa maistaa omaa lääkettään! Kun Vilkku oli pieni pentu, se kiusasi Susku-vanhustamme roikkumassa sen hännässä, mutta nyt saa Vilkku olla hätää kärsimässä...