Koirien iltalenkki suuntautui jälleen veden ääreen, koska halutti taas leikkiä kameraleikkejä. Tällä kertaa minulla oli mukana myös kaksijalkainen kuvausavustaja, jonka tehtävänä oli pidellä Vilkun hihnaa, jotta pääsin itse veteen läträämään. Sää ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, oli tuulista ja melkoisen pilvistä. Veden alla ei tahtonut valo kunnolla riittää, ja aaltojen heiluessa on vaikeaa pitää kameraa paikoillaan. Joitain kuvia räpsin kuitenkin. Nämä maisemat alkavat jo pahasti toistaa itseään, kivikkoa kivikon perään...
Ilmankos nuo kivet tuntuvat kengän alla liukkailta...
Tässä näkyy yläreunassa aaltoileva vedenpinta.
Tässä taas erottuvat myös huojuvat vesiheinät (tai mitä lienevätkään, siskoni biologi voinee tarkentaa?)
Vedenalaisen maailman sijasta koetin sitten kuvata vedenpäällistä maailmaa eli aallokkoa. Sitäkään en ole voinut aikaisemmin tehdä lähietäisyydeltä, mutta tätä kameraahan ei kastuminen haittaa. Siispä reippaasti kahlaamaan kumisaappailla rantaveteen, kamera vedenrajaan ja odottamaan aaltojen tuloa. Kyseessä on hyvin matala ranta, jossa melko pienikin järvenselältä tuleva tuuli puhaltaa veden aalloiksi. Aallot ovat oikeasti surkean pieniä, mutta kun ottaa uuden kuvakulman, niistäkin saa paljon hurjemman näköisiä ;-)
Ja tietysti myös pakolliset koirakuvat. Nämä ovat tällä kertaa vielä enemmän roiskaisuja kuin tavallisesti, sillä pilvinen sää ei oikein inspiroinut minua kuvaamaan, ja kuvakulmakin on nyt jo vanhan toistoa. Pitäisi keksiä välillä jotain uutta...
Pienennän aina kuvia rutkasti tätä blogia varten, ja tässä kuvassa se esimerkiksi näkyy Pirin rosoreunaisina korvina... Eivät ne oikeasti noin rosoiset ole :-).
Lensikö tuolla lintu?
Ja uusi versio aiheesta "Minäpoika se kävelen ulos kuvista"
Päätän tämänkertaisen kuvausrapottini tähän.
Kommentit