Minulla ei ole ollut mitenkään hyvä viikko eikä ollut kovin hyvä tämäkään päivä. Olin suunnitellut synttärijuhlia viikonlopuksi, mutta melkein kaikilla kutsutuilla oli jokin este, joten tänään päätin peruuttaa koko tapahtuman. Sairauden suhteen olo on jo parempi, mutta väsymys vaivaa edelleen ja jalat ovat kipeät. Mutta jotta en vajoaisi kokonaan aiheettomaan itsesääliin, oli postilaatikkoon ilmestynyt ihana lähetys. Sain viimeisen pakettini salaiselta neuleystävältäni, joka ei siis enää ole salainen vaan tunnetaan blogistaniassa nimellä Käksä. Kiitos sinulle, olet koonnut jokaisen pakettisi huolella ja tuottanut minulle todella paljon hyvää mieltä! Sinun blogiasi en tosiaankaan ennestään ole tuntenut, mutta nyt pistin sen talteen bloginlukuohjelmaani.

Ja sitten se viimeinen paketti, sen sisältö oli tällainen:

1062675.jpg

Eli pirteän väristä Katian Nepal-lankaa, mustikkasuklaata (mielenkiintoista, en ole sellaista ennen syönytkään), pari keittiöpyyhettä (joita olenkin juuri uusimassa kotiini, kuinkas sattuikaan), pyyhenipsuja (joista olen pitkään haaveillut mutta en koskaan saanut aikaiseksi ostaa - ja minä olen äärettömän laiska ompelemaan kiinnikkeitä pyyhkeisiin), nuppineuloja (joita tarvitaan aina), puikkomittari (jollainen minulla on kyllä on - jossain hukassa, joten uusi on tarpeen), sanaristikkolehti (jokohan innostuisin uudestaan nuoruuteni harrastuksesta) ja kaunis Tehy-kortti (josta tykkään tosi paljon kuten siitä edellisestäkin).

Kiitos vielä kerran, Käksä! Ja tämä paketti todellakin pelasti päiväni.