Koirista on olemassa paljon sanontoja, jotka samalla ohjaavat sitä, millainen mielikuva ihmisille tulee koirista. Joskus kuitenkin ihmettelen näiden sanontojen alkuperää. Joko meillä on täysin epäkoiramainen koira, tai sitten jossain kohtaa sanontojen synnyssä on jotain mätää. Otetaanpa esimerkiksi sana "koiranunta". Kun joku nukkuu koiranunta, hän nukkuu hyvin kevyesti ja on valmiina heräämään millä hetkellä tahansa, jos vaara uhkaa. Mutta kun blogipiski nukkuu koiranunta, se nukkuu niin sikeästi että sitä saa töniä ja käännellä kyljeltä toiselle, ja se korkeintaan vähän raottaa toista silmäänsä. Vieraat saavat tulla autolla pihaan ja ovikello saa soida, eikä piski havahdu. (Ja ikäähän sillä on vasta 2 vuotta, joten ikääntymisen piikkiin sikeäunisuus ei mene.)

No se johdannosta. Toinen minua mietityttävä sanonta on koiranelämä. Tokihan ymmärrän, että ennen vanhaan on pihakoirien elämä ollut aika kurjaa, mutta nykyisellään sanonta ei enää vastaa tosielämää. Nykyisin koiran elämä on leppoisaa: omistajat paijaavat, ruokaa saa riittävästi, ulos pääsee lenkkeilemään, huominen ei paina mieltä, kaikki on kivaa tässä ja nyt. Vai mitä sanotte näistä kuvista: eikö vain koiranelämä näytäkin aika mukavalta?

472542.jpg

472546.jpg

472545.jpg

472539.jpg

472543.jpg

472540.jpg

472548.jpg

 

(Koetan nyt muuten ruveta käyttämään noita kategorioita vihdoin viimein. Tämänkertainen bloggaus kuuluu siis luokkaan "blogipiski". Vanhoja kirjoituksiani en luultavasti jaksa ruveta enää luokittelemaan, mutta myöhemmistä voi sitten halutessaan seuloa koirat pois, jos aihe ei kiinnosta.)