Jotta blogi ei kokonaan näivettyisi, tulkoot esiin tänä syksynä valmistuneet pienet työt. Isommat ovat tällä hetkellä surkeasti kesken, kroonisen työperäisen ajanpuutteen vuoksi.

Tein lokakuussa pipon viimesyksyisen SNY:ni lähettämästä langasta. Ristin sen aurinkopipoksi, jotta se toisi vähän valoa ja väriä synkän harmaaseen syksyyn. Mallia olen mukaillut Ullan Brie-pipon ohjeesta. Lanka riitti juuri sopivasti, ja pipo on lämmin päässä.

 

Lasten koululuokkien myyjäisiä varten olen myös tehtaillut helposti ja nopeasti valmistuvia tuotteita. Kestosuosikkini on verkkohuivi, johon virkkaan röyhelöreunuksen (koska hapsujen laittaminen on tylsää ja aikaa vievää). Nämä huivit olen virkannut erilaisista varastossa olleista ja alennusmyynneistä haalituista, osin melko kummallisista langoista...

 

Ja sitten vielä joukko kännykkäpusseja, joihin minulle kehittyi viikonloppuna sairaslomaa viettäessäni suoranainen addiktio. Minullahan on jo vanhastaan perverssi fiksaatio jämälankoihin, ja kännykkäpussi on minunlaiselleni ihanteellinen kohde: melko pienet jämämäärät riittävät, ja jokainen pussi on erilainen. Ja niihin saa uppoamaan kaikenlaisia efektilankoja, joita olen (enemmän tai vähemmän tilapäisessä) mielenhäiriössä kantanut kaupasta kotiin...

 

Tällä hetkellä kamppailen päästäkseni kuiville kännykkäpussiriippuvuudesta ja keksiäkseni jotain muuta neulottavaa. Joululahjoja ehkä pitäisi aloitella...