On ihanaa omistaa metsästysrotuinen koira. Varsinkin sellainen, jossa yhdistyy kaksi metsästyskoirarotua. Pienestä pennusta saakka Vilkkua ovat kiinnostaneet kaikki mahdolliset elävät ja kuolleet elukat. Tänään se hävisi hetkeksi metsässä ja tuli takaisin - suussaan puolikas jänis :-P. Takakäpältä, häntä ja puolet vartaloa olivat jäljellä, etupään oli joku muu ehtinyt jo popsia. Jouduin vähän juonimaan, jotta sain Vilkun kiinni ja jänönpuolikkaan pois, mutta onnistui se onneksi lopulta. Enkä joutunut edes itse jänöön koskemaan.

Käsityöpuolella olen eilen ja tänään yrittänyt näpertää jotain huomiseen käsityöterapeuttien pikkujouluun, mutta joskus ei onnistu, ei sitten millään. Kaksi työtä on jo mennyt pieleen. Olen myös samaan aikaan kirjoittanut raporttia opetuksen kehittämishankkeesta (heh heh), joten aikakin loppuu nyt kesken. Täytyy tyytyä ostolahjaan, mutta onneksi sekin käy :-).