//EDIT// kuva lisätty

Syksyllä olin kurssilla, jonka nimi oli "kokeellista huovutusta". Kurssin opettaja oli eri henkilö kuin se, joka kurssin alun perin suunnitteli, ja open kanssa sitten yhdessä ihmettelimme, mitähän sen kokeellisuuden oli tarkoitus olla - minulle kaikki huovutus on kokeellista... Kokeellisesta huovutuksesta tuli sitten vitsi, jota toisteltiin kun oma huovutustyö näytti vähän erikoiselta.

Nyt olen jatkanut kokeellista huovutusta kotioloissa. Yksi kokeilu oli katsoa, millä tavoin huopuu työ, joka on virkattu Mambosta ja kaksinkertaisesta hahtuvasta ja tyrkätty pesukoneeseen. Vastaus oli, että huopui pinnaltaan aika kauniin pörröiseksi mutta ei yhtään tukevaksi. Ja koska tämän työn oli tarkoitus olla pieni kori tai vati, sen olisi pitänyt olla kohtuullisen jämäkkä. Sitten välähti päähän tärkkäämisen mahdollisuus, ja niin alkoi kokeellinen tärkkäys sokerivedellä. En ole koskaan käyttänyt sokerivettä villaan, ja puuvillaankin viimeksi noin 25 vuotta sitten, joten kyseessä oli todellakin kokeilu. Kastelin työn sokerivedessä ja panin kuivumaan uunikulhon päälle. Ensimmäisellä kerralla kävi ilmi, että menetelmä näyttää villassakin ihan hyvältä, mutta työ ei kovettunut tarpeeksi. Siispä uusi yritys ja enemmän sokeria, niin sain aikaan melko hyvän villaisen kulhon. Ihan kivikova siitä ei tullut, mutta koossa pysyvä kuitenkin.

Jotta postaus ei jäisi kokonaan ilman kuvaa, näytän tässä toisenkin huovutuksen, joka on tosin paljon perinteisempi. Virolaista hahtuvaa nelinkertaisena, virkkuukoukku ja pesukone (yksi kerta 40 asteen ohjelmalla).

 

Viikonlopun aikana jatkan vielä kokeellista huovutusta koirankarvoilla, sillä siskoni pyysi koirankarvapalleroita kännykkäkorua varten. Niistä sitten kuvia myöhemmin.