Eihän sorakuopparetkestä voi tietenkään selvitä ilman koirankuvia, ja koiria vartenhan kamera siellä olikin mukana.
Lopuksi vielä havaintoesimerkki siitä, miksi rakastan nimenomaan digikuvausta. Kun otin noita yllä olevia kuvia, alkoi ilta jo vähän hämärtää ja kuopille saakka ei auringonvaloa oikein yltänyt. Taivas oli kuitenkin aika vaalea, joten tuloksena oli seuraavan kaltaisia otoksia:
Mutta kun otin kuvat kuvankäsittelyohjelmaan ja säädin sävykäyrää, sain kuvista koirat esiin. Tähän tapaan:
Eivät nämä kylläkään lyö ollenkaan vertoja kunnollisessa valossa kuvatuille kuville, mutta jääpähän edes jotain muistoja :-).
Kommentit