Salainen neuleystäväni siis lähestyi minua paketilla, joka piristi kovasti perjantai-iltaani. Paketista löytyi Maija-lankaa kahta väriä, oranssia ja ruskeaa. Tämä oli tosiaankin minulle mieluinen yhdistelmä: pidän näistä väreistä, mutta en ole paljon tehnyt tämänvärisiä, joten uutuudenviehätystäkin on runsaasti. Maija on sekin lankana minulle uusi tuttavuus - olen tietysti siitä kuullut, mutta en ole itse kokeillut. Mielessä alkoi heti elää sukkaidea. Ja talveksi tarvitsekin ihan itselleni uudet sukat, koska osa vanhoista sukistani alkaa olla puhki kuluneita. Lisäksi paketissa oli kynttilöitä (ihania olemassa pimeinä syysiltoina) ja käsivoidetta. Käsivoide oli nerokas idea, sitä neuloja aina tarvitsee! Kiitos siis vielä kerran!

.

 

Syyskuun paketissa sain samaiselta ystävältä violettia lenkkialpakkaa, ja kun se sattui olemaan melkein samanväristä kuin tyttäreni pipo, päätin tehdä siitä hänelle huivin. Hän toivoi tuubihuivia, ja vakoilin sitten muutamassa vaatekaupassa, millaisia ne ovat (ai miten niin en muka tiedä muodista mitään). Mutta tämä alpakka osoittautuikin aika villiksi langaksi, sillä se tahtonut millään kesyyntyä käsissäni. Yritin neuloa verkkoneulosta, ainaoikeaa ja joustinneuletta, mutta milläään en saanut mieleistäni jälkeä. Samalla tosin huomasin, että lanka purkautuu suhteellisen hyvin, mikä on aina plussaa. Lopulta päättelin, että tämä lanka on minulle liian ohutta enkä siksi saa siitä otetta. Ratkaisin asian niin, että neuloin sitä kaksinkertaisena ja otin lisäksi mukaan pari säiettä ohutta merinosilkkiä, jota oli jäänyt yli eräästä huivista. Ja niin sitten lopulta syntyi yksinkertainen putkihuivi, joka on ollut tyttärellä jo paljon käytössä. Lenkkialpakka on riittoisaa, joten langasta riitti vielä pieneen verkkohuiviinkin, vaikka tein senkin kaksinkertaisella langalla.