Syksy on tuntunut pitkältä ja pimeältä, ja erityisen kiireisen syyskuun jälkeen on ollut ilmassa syysväsymystä. Meilläpäin ovat säätkin olleet melkein koko ajan harmaan masentavat, niin ettei ole ollut valokuvattavaakaan. Ilmankos bloginikin on elänyt hiljaiseloa. Nyt yritän varovasti elvyttää sitä ja teen peräti käsityöaiheisen postauksen. Minulla oli taas kerran vaivana ikävä ihottuma käsissa, ja sekin esti jonkin aikaa käsitöiden tekemistä. Isoja projekteja ei ole kesken, ja uusia en ole jaksanut aloittaa. Siksipä on syntynyt lähinnä aivottomia töitä, joita on voinut neuloa paperitöiden lomassa.

"Hienoin" näistä tämänkertaisista räpellyksistä on tämä setti, jonka neuloin Novitan Polku-langasta. Ostin kerän sormikaslangaksi, koska värit sopivat yhteen violetin villakangastakkini kanssa. Lanka oli kuitenkin hyvin riittoisaa, joten pitkävartisten sormikkaiden jälkeen sitä jäi jäljelle huivin verran. Olin aikaisemmin ostanut hetken mielijohteesta (lähinnä nimen vuoksi ) Hitchhiker-huivin ohjeen ja päätin kokeilla sitä - ja jäin kerrasta koukkuun. Nerokkaan yksinkertainen ja addiktoiva malli, saa jopa minun ainaoikea-kammoni hetkeksi helpottamaan. Näitä teen varmasti vielä lisää. Ja Polun tapainen kirjava lanka sopii minusta tähän malliin erinomaisesti.

 

Tein myös pienen virkatun kassin langoista, joita jäi jäljelle taannoin esittelemästä beigestä huivista. Menee aikanaan jonnekin arpajaisvoitoksi, luulen.

 

Pieni verkkohuivi vihreästä Butterfystä, jota löytyi jostain syystä kaapista. Ei mitään havaintoa, milloin olen tuonkin kerän ostanut... Tuleva arpajaisvoitto tämäkin.

 

Ja lisäksi neuloin jossain vaiheessa i-cordina eräänlaisen koru eli pitkän kirjavan pötkön, jonka voi kietoa kaulaan. Nähtäväksi jää, tuleeko sitä koskaan käytettyä. Minulla on kyllä vihreä neuleliivi, jonka kanssa tämän värit sopisivat.

 

Siinäpä se. Olisi kiva esitellä täällä jotain hienoa ja kaunista, mutta sellaista ei ole ihan lähiaikoina luvassa. Tekeillä on vain tylsiä töitä, perussukkia ja lisää liftaajahuiveja. Mutta ehkä se seuraavan ison projektin (villatakin tai huivin kenties) inspiraatio vielä jostain putkahtaa...

****

Ja tähän lopuksi vielä ylimääräiset kiitokset salaiselle neuleystävälleni siitä kirjasta! Ahmin sen läpi suoraa päätä, ja kuten takakannessa kuvataan, se on todellinen herkkupala. Hauska ja koskettava ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Suosittelen siis kaikille luettavaksi kirjaa nimeltä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.