Blogini on viettänyt hyvin hiljaista elämää, mutta tänään otan pehmeän laskun takaisin blogistaniaan. Sattumalta kävi niin, että muokkasin juuri oheista valokuvaa (harjoitustehtävä valokuvauskerhossa, johon juuri liityin) ja samalla huomasin, että tämänviikkoinen kuvahaaste on aiheeltaan "punainen". Kohtalon siis selvästi osoitti, että nyt on osallistuttava taas, pitkänpitkän tauon jälkeen.

Tässä kuvassa yritin harjoitella kotikonsteilla high key -kuvan ottamista. Minulla ei ole mitään studiolaitteita kotona, joten asetin ensin mallin ikkunan eteen, jotta saisin tarpeeksi vaalean taustan, ja otin sitten kuvan käyttäen kameran salaman voimakkainta tehoa. Sitten otin kuvan Lightroomiin ja lisäsin valotusta niin, että suurin osa kuvasta näyttää ylivalottuneelta. Lisäksi korostin tummia kohtia. Punainen on kuvan luontainen väri, mallilla vastavärjätyt hiukset ja koru punaruskea. Valotusta säätessä punaisen sävyt muuttuivat hiukan epäluonnollisiksi. Aika hauskaa leikkiä :-).

[Minulla oli tarkoitus postata tämä jo eilen, kun Vuodatus suostui taas yhteistyöhön. Mutta sitten myrksyn aiheuttama sähkökatkos sammutti koneeni juuri kun olin saamassa kirjoituksen valmiiksi, ja kaikki katosi. En uskaltanut enää käynnistää konetta uudelleen, koska katkoksia tuli useamman kerran. Pahoittelut postauksen myöhästymisestä kaikille asianosaisille!]

Syksyn Salainen neuleystäväni ei ole enää salainen, sillä viimeisen lähetyksen myötä henkilöllisyys paljastui. Minun ystäväni oli nimimerkki Mimmu (jolla ei ole omaa blogia, joten en voi tehdä tähän linkitystä). Mimmu on ollut aivan ihana ystävä ja ilahduttanut minua jokaisella lähetyksellään, eikä tämä viimeinen ole poikkeus.

Joulun kunniaksi sain ihanan pehmeää ja kauniin väristä villalankaa, taas kerran yhden neuleaiheisen ihanan kortin, kirjan (jonka muuten ahmaisin eilisillan ja tämän aamun aikana, tykkäsin siis kovasti) sekä Saksan tuliaisina suklaata ja laitteen, jonka nimi on englanniksi Knitting thimble Norwegian (apuvälinen kirjoneuleen neulomiseen). Kiitos Mimmu sekä tästä paketista että koko syksykstä! SNY-kierros tuotti minulle tälläkin kerralla todella paljon hyvää mieltä!

Mimmu lähetti muuten myös Saksasta kortin:

Kierroksen lopuksi kiitokset myös SNY:n emännälle!

Puikkopyörteessä ovat syksyn aikana puikot kyllä työskennelleet, mutta koska on ollut niin vähän kunnollista käsityöaikaa, tuloksena on ollut joukko aivottomia neuleita. (Jos joku lukija ei tunne neuletermejä niin tässä selitys: aivoton neule on yksinkertainen työ, jonka neulominen on mahdollista samaan aikaan kun pää työskentelee jokin muun asian parissa.) Valmiita töitä pääsi kertymään joltinenkin pino, mutta päättely viivästyi ja viivästyi... Nyt olen ollut flunssainen ja väsynyt ja koska en jaksanut aloittaa uutta työtä, innostuin viikonloppuna päättelemään kaikki odottamassa olleet työt telkkaria katsellessa.

Kuvassa eivät ole ihan kaikki syksyn tuotokset, sillä ainakin yhdet sukat ovat jo jollakulla käytössä ja yksi huivi on päätynyt lahjaksi. Tehtynä on siis perussukkia, peruslapaset, peruspipo, pari Hitchhiker-huivia, TGV-huivi sekä virkattuja kasseja.

Tein myös miehelle villapaidan talveksi ohuehko ulkoilutakin alla pidettäväksi. Tähän käytin melkein pelkästään jämälankoja, mutta harmittavasti vaaleat langat loppuivat kesken ja jouduin ostamaan 50 grammaa lisää, mikä jäi vähän kaivelemaan ;-). Mutta tähän työhön upposi siis merkittävä määrä jämälankojen pätkiä. Päättelemistäkin tosin riitti, eilen ompelin langanpäitä monen tunnin ajan. Nyt sitten vain pakkasia odottelemaan.

Lisäksi jo vähän aikaisemmin sain valmiiksi tennarisukat tyttärelle, joka rakastaa tennareita. Kivat ja helpot tehdä, mutta kengännauhojen pujottaminen oli aika työlästä.

Siinä siis neulekuulumiset. Nyt tekisin vähitellen mieli aloittaa jokin haastavampi työ, pitsejä tai palmikoita. Ostin itselleni lahjaksi pari viimeisintä suomalaista neulekirjaa, ja olen jo tehnyt vähän suunnitelmia (mm. salaisen ystäväni lähettämille langoille).

Luulin syntymäpäivänä saamaani SNY-pakettia ilman muuta marraskuun paketiksi, koska se sisälsi niin paljon kaikkea ihanaa. Mutta tänään kävi ilmi, että se olikin ihan erillinen synttärilähetys, ja varsinaisen marraskuun pakettini sain tänään postissa. Ja taas kaikkea ihanaa (en keksi muuta sanaa kuvaamaan)! Punaista pehmeää Primavera-lankaa (merinovillaa + silkkiä), skräppäystarvikkeita, ihastuttavan hauska vetoketjusta tehty sydänkoriste (jonka kiinnitin oitis laukkuuni), todella hauska kämmenen muotoinen puikkomittari ja taas ihastuttava kortti.

Sydämelliset kiitokset sinulle, salainen ystäväni! Tämä kuukausi on ollut aivan ylenpalttinen, hemmottelet minut pilalle... Mutta aion panna hyvän kiertämään ja yritän keksiä yhtä kivoja asioita omalle ystävälleni, joka ei vielä tiedä kuka minä olen :-). Ja tässä onkin koko SNY-kierroksen paras puoli: on ihanaa sekä saada että antaa.

Käsityörintamalta ei mitään uutta. Valmiina on läjä perussukkia (ja yhdet vähän erikoisemmat), kaikki päättelemättöminä. Tekeillä on miehelle jämälankavillapaita, koiralenkeillä pidettäväksi. Blogi palailee näihin sitten kunhan päättelykärpänen on päässyt puraisemaan - eli joskus epämääräisessä tulevaisuudessa... Tänään on kuitenkin luvassa blogintäytteeksi valokuvia.

Marraskuu on valokuvaamisen kannalta yleensä kaikkein kurjin kuukausi. Pimenee, ja valoisa aika kuluu arkisin työpaikalla. Iltaisin ei riitä valoa, ja salamalla kuvaaminen ei jaksa useinkaan innostaa. Viikonloppuisinkin on useimmiten sateista ja pilvistä, joten kuvattavaa ei oikein ole. Mutta joskus potkaisee onni ja sattuu viikonlopuksi kaunista säätä. Näin kävi viime sunnuntaina, kun ilmassa oli pakkasta ja aamu oli aurinkoinen. Edellisenä päivänä oli tuulinen keli, joten arvelin että läheisen järven rannassa voisi olla kauniita jäämuodostelmia. Ja tämä arvelu osoittautui oikeaksi, kun saavuin kamerani kanssa rantaan. Siellä sitten vietin tovin kykkimässä ja kuvaamassa. Mitkään kuvat eivät voi välittää sitä kirkkautta ja kimallusta, mutta jotain sentään tarttui muistikortillekin. Tässä siis teillekin makupaloja siitä, millaista on tuulen ja pakkasen yhteisleikki järven rannalla.

Kuluneeella viikolla oli syntymäpäiväni, ja salainen ystäväni oli onnistunut ajoittamaan pakettinsa tulon täsmälleen oikeaksi päiväksi. Kauniissa neulekuosisessa lahjakassissa (josta en muistanut ikävä kyllä ottaa kuvaa) oli jälleen kaikkea ihanaa: suklaata, yrttijalkakylpy, kiireenkutistuskynttilä, kaunis neuleaiheinen kortti sekä silkkialpakkalankaa. Alpakkalangasta alkoi heti elää mielessä jokin palmikkopipo - katsotaan auttavatko kynttilät sen verran, että ehtisen sellaisen tehdä täksi talveksi ;-). Suuri KIITOS siis jälleen, tulipa taas hyvä mieli!

Lisäksi täytyy esitellä vielä lehti, jonka sain ihan tutulta ystävältä postitse samana päivänä: vanha Virkkaus- ja neuletyöt -lehden numero vuodelta 1955 (hintana aikoinaan 150 mk). Ihana lehti ja sen näköisiä ohjeita, jotka kelpaisivat vintage-neuleina päälle tälläkin hetkellä.

Valokuvatorstain aiheena on torstai, ja koska tällä viikolla torstaina sattui olemaan ihanan valoisa ja kimaltava pakkasaamu, osallistun tällä aamuauringossa räpsityllä sarjalla. Meilläpäin on koko syksy ollut pimeä ja harmaa, joten kun kerrankin oli valoa, oli ihan pakko nipistää aamusta vähän aikaa pikaiselle valokuvauskäynnille. Ja hyvä oli että kävin, koska torstain jälkeen harmaus on taas jatkunut... Talvea odotella siis vähän esimakua kylmistä keleistä, olkaa hyvä.

Voi kun osaisin vangita sen auringon kimalluksen ja loisteen kaikissa huurtuneissa korsissa, mutta siihen eivät kykyni riitä. Eikä mikään valokuva voi toistaa sitä elämystä, kun kimallusta katselee luonnossa omin silmin.

Syksy on tuntunut pitkältä ja pimeältä, ja erityisen kiireisen syyskuun jälkeen on ollut ilmassa syysväsymystä. Meilläpäin ovat säätkin olleet melkein koko ajan harmaan masentavat, niin ettei ole ollut valokuvattavaakaan. Ilmankos bloginikin on elänyt hiljaiseloa. Nyt yritän varovasti elvyttää sitä ja teen peräti käsityöaiheisen postauksen. Minulla oli taas kerran vaivana ikävä ihottuma käsissa, ja sekin esti jonkin aikaa käsitöiden tekemistä. Isoja projekteja ei ole kesken, ja uusia en ole jaksanut aloittaa. Siksipä on syntynyt lähinnä aivottomia töitä, joita on voinut neuloa paperitöiden lomassa.

"Hienoin" näistä tämänkertaisista räpellyksistä on tämä setti, jonka neuloin Novitan Polku-langasta. Ostin kerän sormikaslangaksi, koska värit sopivat yhteen violetin villakangastakkini kanssa. Lanka oli kuitenkin hyvin riittoisaa, joten pitkävartisten sormikkaiden jälkeen sitä jäi jäljelle huivin verran. Olin aikaisemmin ostanut hetken mielijohteesta (lähinnä nimen vuoksi ) Hitchhiker-huivin ohjeen ja päätin kokeilla sitä - ja jäin kerrasta koukkuun. Nerokkaan yksinkertainen ja addiktoiva malli, saa jopa minun ainaoikea-kammoni hetkeksi helpottamaan. Näitä teen varmasti vielä lisää. Ja Polun tapainen kirjava lanka sopii minusta tähän malliin erinomaisesti.

Tein myös pienen virkatun kassin langoista, joita jäi jäljelle taannoin esittelemästä beigestä huivista. Menee aikanaan jonnekin arpajaisvoitoksi, luulen.

Pieni verkkohuivi vihreästä Butterfystä, jota löytyi jostain syystä kaapista. Ei mitään havaintoa, milloin olen tuonkin kerän ostanut... Tuleva arpajaisvoitto tämäkin.

Ja lisäksi neuloin jossain vaiheessa i-cordina eräänlaisen koru eli pitkän kirjavan pötkön, jonka voi kietoa kaulaan. Nähtäväksi jää, tuleeko sitä koskaan käytettyä. Minulla on kyllä vihreä neuleliivi, jonka kanssa tämän värit sopisivat.

Siinäpä se. Olisi kiva esitellä täällä jotain hienoa ja kaunista, mutta sellaista ei ole ihan lähiaikoina luvassa. Tekeillä on vain tylsiä töitä, perussukkia ja lisää liftaajahuiveja. Mutta ehkä se seuraavan ison projektin (villatakin tai huivin kenties) inspiraatio vielä jostain putkahtaa...

****

Ja tähän lopuksi vielä ylimääräiset kiitokset salaiselle neuleystävälleni siitä kirjasta! Ahmin sen läpi suoraa päätä, ja kuten takakannessa kuvataan, se on todellinen herkkupala. Hauska ja koskettava ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Suosittelen siis kaikille luettavaksi kirjaa nimeltä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.

No niin, tässä tulee se eilen ylläripaketti, jonka sain salaiselta neuleystävältäni. Oli ensimmäinen työpäivä syysloman jälkeen, väsynyt olo ja pieni paniikki kaikkien tekemättömien töiden vuoksi. Siksi oli - taas kerran - erityisen lämmittävää saada tällainen ihana ja ajatuksella koottu lähetys, joka tuotti minulle todella paljon hyvää mieltä. Kaikkea tällaista paketti sisälsi:

Kirja nimeltä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (vaikuttaa mielenkiintoiselta ja olenkin iltalukemisen tarpeessa). Kirje, jossa kerrotaan kaikkien lähetyksen osasten merkitys. Heijastin, aina tarpeellinen (pitääkin ripustaa heti talvitakkiini). Apteekin salmiakkia, josta tykkään kovasti. Nenäliinapaketti, kuulemma kirjan lukemisen varalta (hmm...). Myssyjä ja asusteita -lehti, jossa näyttää olevan joitain hyvin mielenkiintoisen näköisiä malleja. Ja gruusialaisen kaalipiirakan ohje, josta tuli heti vesi kielelle. Sitä on pakko kokeilla, vaikka lapset eivät luultavasti tykkääkään... Ja sitten vielä mahtavan punaista Artesano Inca Cloud -alpakkalankaa. Siitä syntyy varmasti jotain lämmintä ja ihanaa. Tässä vielä lähikuva lankakeristä:

Lisäksi täytyy vielä näyttää kuva kivasta postikortista, jolla ystäväni muisti minua alkukuusta:

Nyt en voi muuta kuin toistaa itseäni: KIITOS tästä kaikesta! Kyllä tuli taas niin ihanan lämmin mieli!

Poikkean tänne blogin puolelle ihan pikapikaa välittämään tuoreeltaan kiitokset salaiselle ystävälleni! Lokakuun paketti saapui tänään, ja se oli jälleen aivan mahtava, kiitos kiitos! Olen suorastaan pökerryksistä kaikesta mitä sain. Lupaan että yritän valokuvata ja blogata lähetyksen tässä lähipäivinä. Mutta jo nyt siis lämpimät kiitokset, kyllä tuli hyvä mieli taas kerran <3.

Ajattelin pitkästä aikaa osallistua Valokuvatorstain haasteen, joka pohjautuu tällä viikolla seuraavaan runoon:

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
     katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989) 

Vaikka runossa puhutaan helmikuun valosta ja merestä, se tuo minulle mieleen ajakohtaisemmat syksyisen valon ja järven - täältä sisämaasta olisikin pitkä matka kuvaamaan merta. Osallistunkin kuvalla, jonka otin syyskuumn viimeisenä iltana läheisen järven rannalta. Tuulinen ilta, veden roiske, auringon kultaamat puut...

Kuva ei ole teknisesti kovin hyvä, mutta jouduin lähestymään tätä kuvauskohdetta yli kymmenen sentin syvyisessä vedessä liukkaan kivikon päällä samalla kun aallot loiskuivat jalkojani varten ja vyöryttivät vettä sisään kumisaappaiden varresta. En uskaltanut ottaa parempaa kameraa mukaan vaan kuvasin vanhalla vedenkestävää pokkarillani. Mutta muistona tämäkin kuva kelpaa hyvin.

Syyskuu tuli, oli ja meni jättämättä blogiini juuri minkäänlaista jälkeä. Oli töissä kovin kiireinen ajanjakso, ja myös käsityötahti hidastui. Mutta nyt on ryhdistäytymisen hetki ja viikonlopun kunniaksi päätin tehdä blogipostauksen. On peräti jotain esiteltävääkin, molemmat jo jonkin aikaa sitten valmistuneita mutta täällä raportoimattomia. Ensimmäisenä tulkoon esiin Aura-huivi, jonka malli on Punokset puikoille -kirjasta ja lankana vanha kunnon Butterfly, oman kaapin varastoista. Tämä on siinä erityinen huivi, että se on nähnyt vähäsen mualimoo. Alkunsa se sai Kanadassa, ja koti-Suomeen päästyäänkin se joutui vielä matkustamaan Helsingiin. Kunnon konferenssihuivi siis. Toisena yksityiskohtana voisi mainita sen, että kirjassa on ohjessa virhe. Tiesin sen, mutta netistä ei löytynyt enää errata-tiedostoja enkä ennen matkaa ehtinyt metsästää sitä kaveripiiristä. Virhe löytyi kyllä sitten yrityksen ja erehdyksen kautta jo huivia aloitellessa, ja lopulta sain sen vauhtiin. Reunus on jonkin verran alkuperäistä lyhyempi langan loppumisen vuoksi, mutta eipä se juuri haittaa.

Toinen valmistunut on tunika, jonka itse asiassa neuloin jo viime talven päätteeksi mutta joka joutui odottamaan viimeistelyään kuukausikaupalla. Lankana on novitan Florica + vironvilla, ja mallin mukailtu jostain Novitan lehdestä, jossa se oli tehty jollekin nyt jo poistuneelle langalle, jonka nimeä dementoituvat aivoni eivät saa kaivettua esiin. Sattuneesta syytä minun mitoillani tehty tunika ei näytä yhtä elegantilta kuin lehden mallin yllä, joten tyydyn esittelemään sen teillekin vain nurmikolla makoilemassa. Tunika on tehty työhuonekäyttöön lämminttämään talvisina päivinä ilman että se käy liian kuumaksi.

SNY-kierros on aina syksyn piristys, ja aina tuntuu että paketti saapuu kohottamaan mielialaa sellaisena päivänä, kun on ollut erityisen huono päivä. Tämän vuoden ensimmäinen paketti ei ollut poikkeus vaan tuli enemmän kuin tarpeeseen, sillä perjantai oli tänään monella tavalla raskas. Oli siis ihanaa kotiin tultua istahtaa avaamaan yllätystä, ja tällaista sieltä paljastui: suklaata, suloinen muistikirja, kiva metallirasia katoileville pikkuesineille (hmm, ehkäpä silmukkamerkeille) sekä vyyhti minun väristäni silkkilankaa. Kiitos kiitos, tämä paketti pelasti kovan päivän illan ja ilahdutti minua kovasti <3.

Täytyykin alkaa heti suunnitella, mitä tuosta silkkilangasta voisi tulla. Huivi varmaankin, kuten SNY ehdottaa, mutta millainen. Lanka on minulle uusi tuttavuus, joten täytyy tehdä vähän tutkimustyötä mallin valinnassa.

Lähipiirin neulojat tietävät, että minulla on paha heikkous jämälankoihin. Erilaisia jämiä on kertynyt haltuuni paitsi omista töistä myös muualtakin, esimerkiksi Novitan Neulomosta. Olen pitkään pähkäillyt mitä tehdä niistä, sillä oikein hyvää ideaa ei ole tullut mieleen. Mutta nyt kesällä muistin Tine Solheimin kirjan leikkiä langoilla, jossa on upea erilaista jämälangoista neulottu ja virkattu iso huivi. Sen innoittamana rupesin tekemään omaa jämälankahuivia. Ohjetta en jaksanut seurata vaan valitsin mallineuleet omast päästäni. Ensimmäisenä tein valkoisen huivin. Malli osoittautui erittäin addiktiiviseksi, sillä kun sekä lanka että mallineule vaihtuivat vähän väliä, ei tylsyys päässyt iskemään. Aloitin toisen, tällä kertaa punaisen. Sitten vaaleanruskean. Ja lopuksi vielä violetin. Siispä varoituksen sana tästä huivista kiinnostuneille: voi olla vaikea päästä mallista irti...

Siinäpä se kesä sitten menikin... Näiden huivien lisäksi sain valmiiksi pienen huivin Regian puuvillaisesta sukkalangasta, mallina jokin Knittyn huivi (jonka nimeä en juuri nyt muista ja tulosteen ehdin heittää pois). Tämä lähti lahjaksi yhdelle kummitytölle.

Ja nyt olen projektien välitilassa ja pohdin, mitähän rupeaisin seuraavaksi tekemään...

Vaikka viime päivät ovat olleet kesäisiä, on silti ilmassa varmoja syksyn merkkejä. Nimittäin SNY-kierros on alkanut. Olen jo monta vuotta osallistunut tälle syksyn kierrokselle, sillä pakettien kokoaminen ja vastaanottaminen tuo mukavaa piristystä pimenevään vuodenaikaan ja kiireisiin työviikkoihin. Tänään minua odotti ensimmäinen yllätys, kun posti oli tuonut kotiin erikoisen näköisen kirjekuoren. Sen sisältä paljastui SNY:ni lähettämä postikortti, joka tuotti jo heti paljon hyvää mieltä. Kiitos! Tästä tulee varmasti kiva syksy :-)

Kesä tuli ja kesä meni, mutta blogi on pysynyt hiljaisena. Käsitöitä olen kyllä tehnyt, jopa valmiiksi asti, ja valokuvia olen tietysti ottanut runsaasti. Ehkäpä joskus lähitulevaisuudessa blogikin herää vielä ruususen unestaan...

Syksyn merkki on puolestaan se, että ilmoittauduin jälleen mukaan Salaiseen Neuleystävään. Tämä on ollut minulle perinne jo monen syksyn ajan, ja odotan tätä syyskauden piristystä jo kovasti. Kierroksella on kuulemma vielä tilaa, joten jos haluat tulla mukaan, vielä mahtuu. Ohjeet ilmoittautumisest löytyvät tuosta SNY-blogista.

Kesän valmistuneisiin töihin on lisättävä pinkki tilkkupeitto Samos-langasta. Osan langoista olen aikaisemmin värjännyt pesukoneessa, joten käytettävissä oli useita erilaisia pinkin sävyjä ja lisäksi violettia, vihreähköä väriä, valkoista ja luonnonvalkoista. Tein samoista langoista kaksi vuotta sitten virkkaamalla tilkkupeiton, ja kun parempaakaan ideaa ei tullut mieleen, virkkasin nyt toisen samanmoisen. Ruutujen mallit ovat kirjasta "200 crochet blocks". Kiva tuli, ja lahjaksihan tämä tietysti lähtee, eräälle pienelle tytölle.

Elämä tuntuu kiidättävän nyt sellaista vauhtia, että blogin päivittäminen tahtoo unohtua. Sitten kun aikaa on enemmän, ei ole tarmoa kirjoittamiseen ja kuvien etsimiseen. Siksi nyt jälleen kerran rästipäivytys, johon kokoan joitain esittelemättä jääneitä käsitöitä.

Ensimmäisenä "aurinkohuiviksi" ristimäni huivi ohuesta yksisäikeisestä vironvillasta. Tämän aloitin keväällä, mutta se valmistui vasta kesäkuun aikana. Mallina on monelle tuttu Citron. Tein huivista paljon alkuperäistä suuremman. Ohut vironvilla oli mukavaa neuloa mutta niin ohutta, että se varsinkin alussa katkeili koko ajan. Minua alkoi myös huolettaa huivin kestävyys, ja siksi huovutin sen lyhyesti pesukoneessa. Pesun jälkeen huivi vaati venyttelemistä, ja etenkin kupruilla olevan kerroksi täytyi venytellä muotoonsa. Mutta loppujen lopuksi huivista tuli kiva, ja varsinkin sen lämpimät värit miellyttävät.

Toinen valmis työ on huivi sekin, mallina on Ullassa ilmestynyt Amor , jonka valitsin siksi että siitä oli neulottu violetti mallihuivi. Minulla oli nimittäin kaapin perukoilla  vanhaa violettia (vai olisiko liila parempi nimitys) puuvillalankaa, josta halusin vihdoin päästä eroon. Neuloin siitä alun perin pitsihuppasin, mutta lanka loppui kesken. Purin. Aloitin sitten purkulangasta tyttärelle neulejakkua, mutta kyllästyin. Ja purin. Tähän huiviin lanka upposi melkein kokonaan, ja koska kyseessä on mersoroitu puuvilla (merkkiä en enää muista), lanka ei ollut kärsinyt purkamisesta yhtään. Taidan lahjoa tällä huivilla veljentytärtäni, jonka lempiväri on liila :-).

Ja sitten vielä pikkuinen nalle. Nallen palaset olen virkannut jo joitain vuosia sitten, mutta kokoaminen on jäänyt (valitettavan tavallinen ilmiö tässä huushollissa). Nyt ryhdistäydyin, ja lisäksi neuloin nallelle pienen villapaidan. Nallessa lankana on jokin paksuko samettilanka, ja toteutus on omasta päästä. Tämä lähti lahjaksi pienimmälle kummitytölle.

Nyt kesäloma häämöttää, ja valoisat päivät antavat lisää voimaa ja energiaa. Toiveissa on, että blogikin päivittyisi nyt vähän useammin...

Olen ollut tänä keväänä digikuvauskurssilla, ja olen sen myötä yrittänyt ruveta opettelemaan järjestelmäkameran erilaisten säätöjen käyttämistä. Tähän saakkahan olen kuvannut enimmäkseen kameran omilla "ohjelmilla". Kurssi on nyt ohi, ja pitäisi jatkaa harjoittelemista omin päin. Paljon pitäisi tehdä töitä, jotta kaikki erilaiset numeroarvot jäisivät päähän... Mutta mielenkiintoista on ollut. Viimeisellä kerralla harjoiteltiin erilaisten valotusaikojen käyttöä, ja se oli hauskaa. Sain aikaan kaikenlaisia hienoja efektejä ihan vahingossa ;-). Tässä teillekin muutama näyte.

Pielisjokea kuvattuna suhteellisen pitkällä valotuksella. Tämä syntyi ihan tarkoituksella opettajan ohjeiden mukaisesti.

Kokeilin zoomausta pitkän valotusajan kanssa.

Sitten kurssikaveri piti objektiivin edessä harmaasuodinta, ja minä sain päähäni kokeilla samaa zoomitemppua. En älynnyt, että lyhyessä päässä on laajakulma, jonka "näkökenttä" on laajempi kuin suotimen... Syntyi vahingossa aika vinkeä kuva. Luulenpa että jos haluausin tehdä tällaisen tarkoituksella, siihen kuluisi melkoisesti aikaa.

Ja sitten rantaan tuli sinisorsa, jota ryntäsimme kaikki kuvaamaan. Sorsa tympääntyi ja lähti lentoon, ja kamerat tietysti perässä. Minulla oli jäänyt kameraan melko pitkä valotusaika, joten sitten syntyi  tällainen melkoisen vauhdikas kuva.