Piri-poika järjesti meille kunnon tunteiden vuoristoradan. Eilen se lähti metsälenkillä Vilkun perässä umpimetsään. Vilkku tuli parin, kolmen tunnin päästä ihmisten ilmoille, Piri ei. Aamulla Piriä etsitiin metsälenkin varrelta, ilman tulosta. Ilmoitettiin löytöeläintarhaan ja radioasemille, ei yhtään yhteydenottoa. Toivo alkoi hiipua ja mieleen tuli vaikka kuinka kauheita mahdollisuuksia. Ja sitten ihana ihana puhelinsoitto ihanalta naapurilta, joka oli nähnyt Pirin ja ottanut sen kiinni. Sain tämän ilouutisen hammaslääkärin luokse jonottaessani, ja sen jälkeen ei juurihoitokaan tuntunut ikävältä. Ensi yönä voi sitten jo nukkuakin.

Piri on nyt edelleen väsyksissä ja ruokahalu on ollut tavallistakin parempi, mutta muuten se näyttää olevan ihan kunnossa. Tämä ilta on kuitenkin kulunut tiiviisti lattianmyötäisesti...

1416190.jpg

1416193.jpg

 

Ja mitä tästä opimme. Ainakin sen, että Vilkku ulkoilee nyt metsässäkin tiukasti hihnassa, jottei johdata kaveriaankaan kiusaukseen.