Ensimmäistä kertaa olin katsomassa Suomen suven avausta. Molemmat lapset olivat laulamassa, eri koulujen mukana kylläkin. Olihan se melkoinen tapahtuma, vaikkakaan ei tehnyt meidän lapsiin kovin suurta vaikutusta (eivät ole suurtapahtumaihmisiä). Ilkka Alangon vierailu oli kyllä äidin mieleen ;-). Sää suosi, ja kesä on siis tullut! Huomenna vielä todistusten haku, ja sitten alkaa lapsilla loma.

629942.jpg

629943.jpg

629944.jpg

 

Otin kuvia digijärkkärillämme, pitkällä putkella. On se aika ihme laite. Esiintymislava oli katoksen varjossa ja aurinko paistoi vinosti sen takaa, enkä ollut ihan eturivissäkään. Silti kuvista näkee tietokoneella takarivinkin ihmiset selvästi, ja muun muassa onnistuin kuvista paikallistamaan poikani, vaikka paikan päällä en siihen pystynyt. (Näissä kuvissa ei tarkkuus sen sijaan näy, valitsin sellaisia joissa eivät ihmiset erotu ja pienensin kuvia nettiin panemista varten.)

 

EDITTIÄ VIELÄ. Taas tuossa juhlassa huomasin, että juuristaan ei mihinkään pääse. Olen elänyt elämästäni nyt suuremman osan Pohjois-Karjalassa, mutta ei minusta karjalaista tule. Karjalaisten laulu aiheuttaa minussa lievän vaivaantumisen tunteen. Minun maakuntalauluni on Nälkämaan laulu, yhä edelleen :-)