Talven väriterapiaksi valmistui villapusero oranssista Floricasta, joka on odotellut kaapissani joitain vuosia (huolellisesti marinoitu lanka siis). Puseron malli on kirjasta Neuleen neljä vuodenaikaa, eli vanha Novitan ohje on kyseessä. Kirjassa pusero on tehty Tennesseestä, ja kun kyseessä on niin erilainen lanka, poikkesin pahoista tavoistani ja neuloin mallitilkun. Tilkku paljasti todellisen yllätyksen: vaikka puikkokoko on sama kuin ohjeessa (3½) ja lanka ohuempaa kuin Tennessee, neuletiheys oli sellainen, että minun piti tehdä ohjeesta S-koko - ja minähän olen yleensä vähintään XL-kokoa...

Neuloin hyvinkin uskollisesti ohjeen mukaan, paitsi että etukappaleesssa käytin rintojen tietämillä lyhennettyjä kerroksia, niin että kappale on pitsikuvion kohdalla yhden mallikerran verran pitempi kuin takakappale. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä kerrankin neuleen helma näyttää hyvältä. Ohjeesta poikkeaa myös helman, hihansuiden ja pääntien reunus.

Pusero valmistui yllättävänkin nopeasti syksyn aikana, sillä kuljetin sitä mukanani erinäisissä työtapahtumissa. Mallineule tosin ei ollut tähän tarkoitukseen paras mahdollinen, sillä se oli pitseineen ja ohuine palmikkoineen turhan monimutkainen. Kerran sain purkaa isommankin osan, ja monta kertaa piti korjailla kerrosta tai paria alempana sattuneita virheitä. Etukappaleeseen jäi virhe yhdelle riville, koska en jaksanut ruveta enää purkamaan, mutta ei sitä valmiista työstä huomaa, ellei tiedä mistä etsiä. Onneksi luontainen perfektionismini ei ole käsitöissä yhtä paha kuin muutamilla muilla elämänalueilla...

Kokonaisuudessaan olen tähän neuleeseen tyytyväinen. Lanka on kauniin väristä, ja pitsisenä pusero ei ole liian kuuma vaan tulee pääsemään käyttöön. Ja nyt miettimään seuraavaa projektia.