Kevätpäiväntasausyllätyshuivini valmistui kuin valmistuikin tänään eli hyvissä ajoin ennen kevätpäiväntasausta. Kun liityin tähän KAL:iin, epäilin kovasti omaa ehtimistäni ja luulin putoavani auttamatta matkasta, mutta hyvin olen sittenkin pysynyt vauhdissa mukana. Tätä huivia on ollut mukavaa neuloa, ja isoa osaa pitsikuviosta on voinut tehdä samalla kun lueskelee erinäisiä papereita (osa on kylläkin sen verran monimutkaisia, että on ollut pakko keskittyä kunnolla). Lankana on vironvilla, jonka vahvuudesta minulla ei ole tietoa (ostettu vyötteettömänä vyyhtenä), puikot numeroa 5. Lopputuloksena on hyvin kookas huivi, ja jos nyt pitäisi tehdä huivi uudelleen, jättäisin jostain kohtaa pois mallikertoja. Lisäksi virkkaisin päättelykerroksen paljon pienemmällä koukulla, sillä nyt ketjut jäävät vähän lerpattamaan, mutta en jaksa ruveta päättelemään uudelleen. Voisin hyvin tehdä tällä ohjeella lisääkin huiveja, mutta toisella kerralla varmaankin yksivärisestä langasta, jolloin kauniit kuviot pääsisivät paremmin esiin.

En ole vielä osannut päättää, yrittäisinkö huovuttaa huivia hiukkasen pienemmäksi. Lankahan on kyllä huopuvaa, mutta käsin huovuttaminen taitaa olla liian hankalaa ja pelkään, että koneessa taas tulee liian nopeasti liian huopunut lopputulos. Asia jääköön mietittäväksi.