Puikkopyörre

Siirto uuteen blogiin

2012-08-02T22:53:01+03:00

Kuten moni muukin, päädyin Vuodatuksen tauon aikana tekemään uuden blogin toiseen palveluun. Omalla kohdallani eivät syynä olleet niinkään kuvien katoaminen tai tauon pituus, vaan pikemminkin nämä tapahtuvat antoivat lisäpotkua ajatuksellni tehdä vähän toisenlainen blogi. On käynyt selväksi, ettei minulla tällä hetkellä riitä intoa blogata jokaisesta käsityöstäni (vaikka niitä kyllä koko ajan teenkin). Sen sijaan suurin innostukseni kohdistuu nykyisin valokuvaukseen. Niinpä loinkin sitten itselleni kokonaan uuden, Kuvastaja-nimisen blogin osoitteeseen http://kuvastaja.blogspot.fi. Aion kirjoitella siellä ihan omalla nimelläni kaikenlaisista vapaa-ajan puuhistani, käsityöt muiden ohessa. Aika aikansa kutakin: Puikkopyörre oli minulle tärkeä asia silloin kun sen perustin, mutta nyt puhaltakoot muutoksen tuulet. Toivotan kaikki tervetulleiksi lukemaan uutta blogiani!

Valokuvatorstai: punainen

2012-03-29T15:54:01+03:00

Blogini on viettänyt hyvin hiljaista elämää, mutta tänään otan pehmeän laskun takaisin blogistaniaan. Sattumalta kävi niin, että muokkasin juuri oheista valokuvaa (harjoitustehtävä valokuvauskerhossa, johon juuri liityin) ja samalla huomasin, että tämänviikkoinen kuvahaaste on aiheeltaan "punainen". Kohtalon siis selvästi osoitti, että nyt on osallistuttava taas, pitkänpitkän tauon jälkeen.

Tässä kuvassa yritin harjoitella kotikonsteilla high key -kuvan ottamista. Minulla ei ole mitään studiolaitteita kotona, joten asetin ensin mallin ikkunan eteen, jotta saisin tarpeeksi vaalean taustan, ja otin sitten kuvan käyttäen kameran salaman voimakkainta tehoa. Sitten otin kuvan Lightroomiin ja lisäsin valotusta niin, että suurin osa kuvasta näyttää ylivalottuneelta. Lisäksi korostin tummia kohtia. Punainen on kuvan luontainen väri, mallilla vastavärjätyt hiukset ja koru punaruskea. Valotusta säätessä punaisen sävyt muuttuivat hiukan epäluonnollisiksi. Aika hauskaa leikkiä :-).

Salaisuudet paljastuvat...

2011-12-28T14:20:01+02:00

[Minulla oli tarkoitus postata tämä jo eilen, kun Vuodatus suostui taas yhteistyöhön. Mutta sitten myrksyn aiheuttama sähkökatkos sammutti koneeni juuri kun olin saamassa kirjoituksen valmiiksi, ja kaikki katosi. En uskaltanut enää käynnistää konetta uudelleen, koska katkoksia tuli useamman kerran. Pahoittelut postauksen myöhästymisestä kaikille asianosaisille!]

Syksyn Salainen neuleystäväni ei ole enää salainen, sillä viimeisen lähetyksen myötä henkilöllisyys paljastui. Minun ystäväni oli nimimerkki Mimmu (jolla ei ole omaa blogia, joten en voi tehdä tähän linkitystä). Mimmu on ollut aivan ihana ystävä ja ilahduttanut minua jokaisella lähetyksellään, eikä tämä viimeinen ole poikkeus.

Joulun kunniaksi sain ihanan pehmeää ja kauniin väristä villalankaa, taas kerran yhden neuleaiheisen ihanan kortin, kirjan (jonka muuten ahmaisin eilisillan ja tämän aamun aikana, tykkäsin siis kovasti) sekä Saksan tuliaisina suklaata ja laitteen, jonka nimi on englanniksi Knitting thimble Norwegian (apuvälinen kirjoneuleen neulomiseen). Kiitos Mimmu sekä tästä paketista että koko syksykstä! SNY-kierros tuotti minulle tälläkin kerralla todella paljon hyvää mieltä!

Mimmu lähetti muuten myös Saksasta kortin:

Kierroksen lopuksi kiitokset myös SNY:n emännälle!

Hyvää joulua!

2011-12-23T09:25:01+02:00

Aivotonta menoa

2011-12-05T12:42:01+02:00

Puikkopyörteessä ovat syksyn aikana puikot kyllä työskennelleet, mutta koska on ollut niin vähän kunnollista käsityöaikaa, tuloksena on ollut joukko aivottomia neuleita. (Jos joku lukija ei tunne neuletermejä niin tässä selitys: aivoton neule on yksinkertainen työ, jonka neulominen on mahdollista samaan aikaan kun pää työskentelee jokin muun asian parissa.) Valmiita töitä pääsi kertymään joltinenkin pino, mutta päättely viivästyi ja viivästyi... Nyt olen ollut flunssainen ja väsynyt ja koska en jaksanut aloittaa uutta työtä, innostuin viikonloppuna päättelemään kaikki odottamassa olleet työt telkkaria katsellessa.

Kuvassa eivät ole ihan kaikki syksyn tuotokset, sillä ainakin yhdet sukat ovat jo jollakulla käytössä ja yksi huivi on päätynyt lahjaksi. Tehtynä on siis perussukkia, peruslapaset, peruspipo, pari Hitchhiker-huivia, TGV-huivi sekä virkattuja kasseja.

Tein myös miehelle villapaidan talveksi ohuehko ulkoilutakin alla pidettäväksi. Tähän käytin melkein pelkästään jämälankoja, mutta harmittavasti vaaleat langat loppuivat kesken ja jouduin ostamaan 50 grammaa lisää, mikä jäi vähän kaivelemaan ;-). Mutta tähän työhön upposi siis merkittävä määrä jämälankojen pätkiä. Päättelemistäkin tosin riitti, eilen ompelin langanpäitä monen tunnin ajan. Nyt sitten vain pakkasia odottelemaan.

Lisäksi jo vähän aikaisemmin sain valmiiksi tennarisukat tyttärelle, joka rakastaa tennareita. Kivat ja helpot tehdä, mutta kengännauhojen pujottaminen oli aika työlästä.

Siinä siis neulekuulumiset. Nyt tekisin vähitellen mieli aloittaa jokin haastavampi työ, pitsejä tai palmikoita. Ostin itselleni lahjaksi pari viimeisintä suomalaista neulekirjaa, ja olen jo tehnyt vähän suunnitelmia (mm. salaisen ystäväni lähettämille langoille).

SNY:n yllätys!

2011-11-25T19:18:01+02:00

Luulin syntymäpäivänä saamaani SNY-pakettia ilman muuta marraskuun paketiksi, koska se sisälsi niin paljon kaikkea ihanaa. Mutta tänään kävi ilmi, että se olikin ihan erillinen synttärilähetys, ja varsinaisen marraskuun pakettini sain tänään postissa. Ja taas kaikkea ihanaa (en keksi muuta sanaa kuvaamaan)! Punaista pehmeää Primavera-lankaa (merinovillaa + silkkiä), skräppäystarvikkeita, ihastuttavan hauska vetoketjusta tehty sydänkoriste (jonka kiinnitin oitis laukkuuni), todella hauska kämmenen muotoinen puikkomittari ja taas ihastuttava kortti.

Sydämelliset kiitokset sinulle, salainen ystäväni! Tämä kuukausi on ollut aivan ylenpalttinen, hemmottelet minut pilalle... Mutta aion panna hyvän kiertämään ja yritän keksiä yhtä kivoja asioita omalle ystävälleni, joka ei vielä tiedä kuka minä olen :-). Ja tässä onkin koko SNY-kierroksen paras puoli: on ihanaa sekä saada että antaa.

Kun tuuli ja pakkanen leikkivät

2011-11-23T20:51:01+02:00

Käsityörintamalta ei mitään uutta. Valmiina on läjä perussukkia (ja yhdet vähän erikoisemmat), kaikki päättelemättöminä. Tekeillä on miehelle jämälankavillapaita, koiralenkeillä pidettäväksi. Blogi palailee näihin sitten kunhan päättelykärpänen on päässyt puraisemaan - eli joskus epämääräisessä tulevaisuudessa... Tänään on kuitenkin luvassa blogintäytteeksi valokuvia.

Marraskuu on valokuvaamisen kannalta yleensä kaikkein kurjin kuukausi. Pimenee, ja valoisa aika kuluu arkisin työpaikalla. Iltaisin ei riitä valoa, ja salamalla kuvaaminen ei jaksa useinkaan innostaa. Viikonloppuisinkin on useimmiten sateista ja pilvistä, joten kuvattavaa ei oikein ole. Mutta joskus potkaisee onni ja sattuu viikonlopuksi kaunista säätä. Näin kävi viime sunnuntaina, kun ilmassa oli pakkasta ja aamu oli aurinkoinen. Edellisenä päivänä oli tuulinen keli, joten arvelin että läheisen järven rannassa voisi olla kauniita jäämuodostelmia. Ja tämä arvelu osoittautui oikeaksi, kun saavuin kamerani kanssa rantaan. Siellä sitten vietin tovin kykkimässä ja kuvaamassa. Mitkään kuvat eivät voi välittää sitä kirkkautta ja kimallusta, mutta jotain sentään tarttui muistikortillekin. Tässä siis teillekin makupaloja siitä, millaista on tuulen ja pakkasen yhteisleikki järven rannalla.

Salaisen neuleystävän marraskuun isku

2011-11-20T15:21:01+02:00

Kuluneeella viikolla oli syntymäpäiväni, ja salainen ystäväni oli onnistunut ajoittamaan pakettinsa tulon täsmälleen oikeaksi päiväksi. Kauniissa neulekuosisessa lahjakassissa (josta en muistanut ikävä kyllä ottaa kuvaa) oli jälleen kaikkea ihanaa: suklaata, yrttijalkakylpy, kiireenkutistuskynttilä, kaunis neuleaiheinen kortti sekä silkkialpakkalankaa. Alpakkalangasta alkoi heti elää mielessä jokin palmikkopipo - katsotaan auttavatko kynttilät sen verran, että ehtisen sellaisen tehdä täksi talveksi ;-). Suuri KIITOS siis jälleen, tulipa taas hyvä mieli!

Lisäksi täytyy esitellä vielä lehti, jonka sain ihan tutulta ystävältä postitse samana päivänä: vanha Virkkaus- ja neuletyöt -lehden numero vuodelta 1955 (hintana aikoinaan 150 mk). Ihana lehti ja sen näköisiä ohjeita, jotka kelpaisivat vintage-neuleina päälle tälläkin hetkellä.

Valokuvatorstai: torstai (eli olipa kerran pakkasaamu)

2011-11-12T20:58:01+02:00

Valokuvatorstain aiheena on torstai, ja koska tällä viikolla torstaina sattui olemaan ihanan valoisa ja kimaltava pakkasaamu, osallistun tällä aamuauringossa räpsityllä sarjalla. Meilläpäin on koko syksy ollut pimeä ja harmaa, joten kun kerrankin oli valoa, oli ihan pakko nipistää aamusta vähän aikaa pikaiselle valokuvauskäynnille. Ja hyvä oli että kävin, koska torstain jälkeen harmaus on taas jatkunut... Talvea odotella siis vähän esimakua kylmistä keleistä, olkaa hyvä.

Voi kun osaisin vangita sen auringon kimalluksen ja loisteen kaikissa huurtuneissa korsissa, mutta siihen eivät kykyni riitä. Eikä mikään valokuva voi toistaa sitä elämystä, kun kimallusta katselee luonnossa omin silmin.

Pitkästä aikaa käsityöpäivytys

2011-10-29T18:17:01+03:00

Syksy on tuntunut pitkältä ja pimeältä, ja erityisen kiireisen syyskuun jälkeen on ollut ilmassa syysväsymystä. Meilläpäin ovat säätkin olleet melkein koko ajan harmaan masentavat, niin ettei ole ollut valokuvattavaakaan. Ilmankos bloginikin on elänyt hiljaiseloa. Nyt yritän varovasti elvyttää sitä ja teen peräti käsityöaiheisen postauksen. Minulla oli taas kerran vaivana ikävä ihottuma käsissa, ja sekin esti jonkin aikaa käsitöiden tekemistä. Isoja projekteja ei ole kesken, ja uusia en ole jaksanut aloittaa. Siksipä on syntynyt lähinnä aivottomia töitä, joita on voinut neuloa paperitöiden lomassa.

"Hienoin" näistä tämänkertaisista räpellyksistä on tämä setti, jonka neuloin Novitan Polku-langasta. Ostin kerän sormikaslangaksi, koska värit sopivat yhteen violetin villakangastakkini kanssa. Lanka oli kuitenkin hyvin riittoisaa, joten pitkävartisten sormikkaiden jälkeen sitä jäi jäljelle huivin verran. Olin aikaisemmin ostanut hetken mielijohteesta (lähinnä nimen vuoksi ) Hitchhiker-huivin ohjeen ja päätin kokeilla sitä - ja jäin kerrasta koukkuun. Nerokkaan yksinkertainen ja addiktoiva malli, saa jopa minun ainaoikea-kammoni hetkeksi helpottamaan. Näitä teen varmasti vielä lisää. Ja Polun tapainen kirjava lanka sopii minusta tähän malliin erinomaisesti.

Tein myös pienen virkatun kassin langoista, joita jäi jäljelle taannoin esittelemästä beigestä huivista. Menee aikanaan jonnekin arpajaisvoitoksi, luulen.

Pieni verkkohuivi vihreästä Butterfystä, jota löytyi jostain syystä kaapista. Ei mitään havaintoa, milloin olen tuonkin kerän ostanut... Tuleva arpajaisvoitto tämäkin.

Ja lisäksi neuloin jossain vaiheessa i-cordina eräänlaisen koru eli pitkän kirjavan pötkön, jonka voi kietoa kaulaan. Nähtäväksi jää, tuleeko sitä koskaan käytettyä. Minulla on kyllä vihreä neuleliivi, jonka kanssa tämän värit sopisivat.

Siinäpä se. Olisi kiva esitellä täällä jotain hienoa ja kaunista, mutta sellaista ei ole ihan lähiaikoina luvassa. Tekeillä on vain tylsiä töitä, perussukkia ja lisää liftaajahuiveja. Mutta ehkä se seuraavan ison projektin (villatakin tai huivin kenties) inspiraatio vielä jostain putkahtaa...

****

Ja tähän lopuksi vielä ylimääräiset kiitokset salaiselle neuleystävälleni siitä kirjasta! Ahmin sen läpi suoraa päätä, ja kuten takakannessa kuvataan, se on todellinen herkkupala. Hauska ja koskettava ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Suosittelen siis kaikille luettavaksi kirjaa nimeltä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville.