Talvella valokuvaus jää hyvin vähiin. Pimeällä on liian pimeää. Valoisa aika on lyhyt, ja silloin olen yleensä töissä. Viikonloppuisin on usein taivas pilvessä. Jos aurinko paistaa, se on liian matalalla jotta se ylettyisi kotini lähellä. Asumme niin metsäisessä paikassa, että näin vuoden pimeimpään aikaan valoa saa todella etsiä.Loppiaisena sattui vihdoin päivä, jolloin oli sekä vapaata että aurinkoa. Valitettavasti se tarkoittaa tammikuussa sitä, että myös pakkasta oli melkoisesti (noin 20 astetta). Mieli teki kuitenkin kuvaamaan, joten otin pienen uskolliseni taskuun koirat käteen ja kävelin puolentoista kilometrin päähän järven rantaan. Nenä valui, silmälasit huurtuivat ja näpit jäätyivät, mutta sain näpsittyä muutaman otoksen. Eivät missään suhteessa läheskään parhaita kuviani, mutta dokumentoivat kuitenkin tätä kylmää vuodenvaihdetta.

Tähän aikaan kuvaaminen vaatii hyvää ajoitusta. Tuonne rantaan aurinko paistaa vain lyhyen aikaa keskipäivällä, ennen kuin se painuu taas metsän taakse. Kun lähdin kotiin, alkoi jo hämärtää.

Kevättä ja valoa kohti mennään kuitenkin.