Kun taivas on pilvessä ja enteilee vesisadetta, on hyvä muistella eilistä iltaa, jolloin kävin tutussa rakkaassa niemessäni iltalenkillä. Tuppaan jälleen blogini täyteen valokuvia, sillä käsityöt eivät näköjään millään valmistu, eikä kuvista ole iloa omalla kovalevylläni maatessaan. Olen nyt näköjään innostunut tästä kuvaamisesta, hienojen kevätsäiden myötä. Kameran kanssa kulkiessa aika tuntuu pysähtyvän, ja mielestä katoavat kaikki ahdistavat työasiatkin. Ja kun jälkeenpäin katson otoksia ja löydän joukosta hyvin onnistuneita näpsäisyjä, tulee hyvä mieli - kuten aina luovan työn yhteydessä.

Kamerana minulla on useimmiten pieni vedenpitävä digipokkari - se on sopivan kokoinen käytettäväksi myös yksikätisesti nelijalkaisten assitenttien kanssa. Sen lähikuvausmakro on minun osaamistasooni nähden hyvinkin riittävä. Vedenpitävyyden ansiosta kameralla voi huoletta ottaa kuvia aivan vesirajasta, kun ei tarvitse varoa pärskeitä. Ja muistikortille voi huoletta räpsiä vaikka kuinka paljon kuvaroiskaisuja, toisin kuin aikoinaan filmille. Suurin osa kuvista joutuu kotona virtuaaliseen roskiskeen, mutta useimmiten joukosta löytyy hyviäkin otoksia.