Joululomalla on valmistunut virkattu huivi, joka ehti olla tekeillä lähes kaksi vuotta. Aloitin sen toissa vuonna keväällä osallistuessani valvojana tyttären luokan opintomatkalle Pietariin (matka, joka sisälsi aika monta tuntia bussissa istumista eli hyvää käsityöaikaa), ja sen jälkeen huivi on ollut mukana töissä, ja tein sitä mm. eräitä luentoja kuunnellessani. Hiljaa hyvä tulee, sillä nyt huivi on valmis, ja siitä tulikin komeampi kuin osasin odottaa. Lanka on lankakaupasta nimettöminä kerinä ostettua puuvillan ja silkin sekoitetta, virkkuukoukku oli kokoa 1,5. Väri ei ole luonnossa ihan sama kuin kuvassa, mutta sinnepäin. Mallin idea on lankakaupan ikkunassa roikkunut huivi, mutta kokoon olen sen raapinut omasta päästä (sekä hämähäkkipitsin ohjeen jostain Mary Oljen vanhasta virkkauskirjasta). Samantapaisella mallilla olen joskus kauan sitten (80-luvulla) tehnyt hartiahuivin, joten tämä voi olla jopa jonkinlainen perinnemalli?

Huivin kuvauksessa on käytetty uutta systeemiä. Eipä enää haittaa auringonvalon puute, sillä mieheni sai loistavan (kirjaimellisestikin) ajatuksen, että kirkasvalolamppua voi käyttää valokuvauksessa! Tuleepa sillekin lampulle, vuosia sitten ostetulle, taas käyttöä. Näissä huivikuvissa olen käyttänyt kirkasvalolampun lisäksi salamaa, ja lampun kanssa salamavalokaan ei näytä yhtä kovalta eikä tee niin pahoja varjoja. Pienempiä juttuja olen kuvannut kirkasvalolampun edessä ilman salamaakin.

Mutta kyllä se oikeakin aurinko saisi silti näyttäytyä...