Kuvasatoa metsäkävelystä Pirpetiinin ja Vilkkulaisen kanssa.

Piri ei turhia hötkyile. No tosiasiassa se on kyllä nyt oppinut juoksemaankin ja laukkaa ulkona oikein pieniä spurtteja. Näkee selvästi, että se nauttii liikkumisen riemusta. Kamera vain ei tahdo pysyä siinä menossa mukana, joten kaikki onnistuneet kuvat ovat hitaammin liikkuvasta Piristä.

Kaverin kanssa on turvallisinta. Piri pyörii koko ajan Vilkun perässä ja yrittää uskollisesti haistella samoja hajuja, vaikka selvästikään metsän tuoksut eivät avaudu sille samalla tavoin kuin Vilkulle. Vilkku taas ei metsässä näe eikä kuule mitään, kuono vain käy koko ajan. Sillä on pakko pitää varusteena kuonopantaa (ei siis kuonokoppaa), koska muuten se kiskoisi taluttajan mukaan jonkin hajujäljen matkaan. Säälittää reppana, mutta luonnossa on meneillään poikaskausi, joten Vilkun on pakko pysyä hihnassa.

Metsätiellä kohtasimme sitten tämän. Sillä oli poikasia perässä, mutta ne se johdatti jonnekin ja lennähti itse tielle harhauttamaan. Piri juoksi jäljessä joitain metrejä mutta kääntyi sitten takaisin. Vilkku taas oli tukehtua hihnaansa, kun se olisi halunnut lähteä hakemaan meille lintupaistia :-/.

Lopuksi vielä söpöstelykuva Piristä. Ja aika söpöhän se tietysti onkin.