Pikku-Piriä on tietysti valokuvattu edelleen. On syytäkin, sillä ei se kovin kauan enää ole pikku-Piri. Kasvuvauhti on nopeaa. Nämä kuvat on taas kerran otettu pihanurmikolla, joten ne ovat kovin samanlaisia kuin aikaisemmat. Pitäisikin tehdä sään taas salliessa metsäretki, jolloin voisi saada toisenlaisia kuvia.

Piri istuu

Piri makaa (ja hoitaa nurmikkoa)

Piri tuumii (mitähän?)

Ja juokseekin Piri välillä, vaikka kuvista voisi muuta päätellä

Kaikin puolin sujuu hyvin tällä hetkellä, Vilkunkin kanssa ovat tulleet hyviksi kavereiksi ja ajoittain osaavat jopa rauhoittua. On se aika suloisen näköistä, kun pentu kömpii Vilkun viereen nukkumaan ja asettelee päätään Vilkun päälle. Vilkku on tässä vaiheessa usein vähän vaivautuneen oloinen, ei ole vielä tottunut moiseen läheisyyteen - vaikka kyllä se meidän ihmisten kyljessä on itse aina kiehnännyt. Yötkin ovat nyt menneet paremmin, ja viime yönä ei tullut yhtään yöherätystä! (Mielessä ovat muuten monella tavalla heränneet ne tunteet ja tuntemukset, jotka liittyivät lasten vauva-aikaan...)