Jouluna tein mieheni pyynnöstä hänellekin pipon. Idea lähti Stitch 'n Bitch -kirjasta (jonka annoin itse itselleni joululahjaksi), mutta toteutus on käytännössä oma. Lankana musta seiskaveljes. Korvat olen neulonut erikseen, täyttänyt ja ommellut kiinni. Hännän nyöri on tehty neulenukella, koska en ole vieläkään oppinut pitämään i-cordin neulomisesta. Kuva on omituinen, koska jouduin hätäpäissäni harrastamaan kuvankäsittelyä. Muuten kuva onnistui hyvin, etenkin ollakseen kuva täysmustasta neuleesta, mutta taustalla oli salaman heittämä synkkä, musta varjo, joka piti käsitellä pois, jotta pipo itse erottuisi joten kuten.

Ja tämä ei sitten kuulemma ole pirullinen pipo vaan ylivaltiaspipo (Clarken Lapsuuden loppu -kirjan mukaan)...

Tuosta kirjasta vielä kommentteja. Tykkäsin kyllä kovastikin, vaikka perusasiat neulomisesta ovatkin jotakuinkin hanskassa. Oli hauskaa, että neuleohjeissakin oli kerrottu neuleen syntytilanteesta, ja jokaisesta suunnittelijasta oli kerrottu taustoja. Mallit olivat hauskoja ja ideoita herättäviä, vaikken välttämättä sellaisenaan juuri mitään tule tekemäänkään. Ja ennen kaikkea kirjassa oli lukemista, siitä tykkäsin. Mutta sitten se mutta. Minua ei haitannut se, että kirjaa oli osittain "suomalaistettu", päinvastoin, mutta olisin kyllä odottanut, että kirjassa olisi selvemmin erotettu se, mikä on alkuperäistä tekstiä ja mikä  suomalaista lisäystä. Tutkijaminäni kai tässä kolkuttelee päässäni, se joka opettaa oppilailleenkin, miten tärkeää on aina tekstissä merkitä selvästi, kenen ajatuksista kulloinkin on kyse...