Tämä blogi elää hiukkasen hiljaiseloa, koska ikinä ei tunnu löytyvän samaan aikaa sekä tarmoa että aikaa päivittää. Mutta nyt ryhdistäydyin edes täksi illaksi, ja vuorossa on kuvasatoa sekä valmiista välipalatöistä että keskeneräisistä projekteista. Luvassa on piiitkä juttu.
Otetaan vaikka valmiit ensin. Olen tehnyt työpaikkaneuleena ja kotona tietokoneneuleena tällaisia yksinkertaisia peruskaulaliinoja Palmasta + jostain sekalaisista langoista. Tarkoituksena olisi, että nämä päätyvät kylätoimikunnan joulumyyjäisiin (ja että minä pääsen eroon Palmoistani).
Palmasta ja Tangosta valmistui myös huivi ja pipo tyttärelle. Näistä tuli ihanat ja pehmoiset, olkoonkin että ovat täyttä tekokuitua. Eivät varmasti kutita tytärtä!
Eilen valmistuivat myös pikapikatyönä rannekkeet Ainosta. Aloitin tekemään niitä Kristelin Palmikkaiden ohjeella, mutta en jaksanut tehdä palmikkojoustinta kuin osan matkaa. Tänään testasin näitä työmatkalla, ja mukavat ovat, lämmittävät mukavasti ranteita, joille tulee kylmä takinhihojen alla. Aino tuntuu myös todella pehmeältä ihoa vasten, ja pidin myös sen neulomisesta. Tekisi mieli tehdä siitä itselleni lapasetkin, ja pipo. (Tähän kuvaan änkeytyi mukaan myös nuorempi blogipiski, jonka mielestä Aino on ollut erityisen kiinnostavaa lankaa. Sillä on oma henkilökohtainen suhde villaan, yksi lempileluhan on Huopasesa huovutettu mötkylä.)
Sitten pesukonehuovutukseen. Tein Sophien tapaisen kaksinkertaisesta Rewoolin hahtuvasta. Koska olin kuullut, että se kutistuu paljon, lisäsin ohjeeseen silmukoita. I-cordia en jaksanut neuloa (laiska mikä laiska) vaan virkkasin kolme pitkää ketjusilmukkaketjua (ihana sana...). Tein myös läpän. Reunukseen virkkasin kiinteitä silmukoita yhden kerroksen, mikä ei ollut kovin onnistunut idea. Tällaiselta tekele näytti ennen koneeseen menoa (huomatkaa jälleen täysvillaisen työn kuvaukseen mukaan pyrkinyt blogipiski):
Ja tältä kassi näytti koneesta tultuaan (taisin pestä sen kaksikin kertaa, koska se ei huopunut ensimmäisellä kerralla tarpeeksi nätisti):
Lopputulos oli muuten ok, mutta virkattu reunus ei huopunut samalla tavoin kuin neulottu osuus ja jäi lörpöttämään rumasti. Mutta ei hätiä, minullahan on tunnetusti ronskit otteet huovutettujen töiden suhteen: leikkasin lörppöreunuksen pois. Tämän käsittelyn jälkeen laukku on tämän näköinen:
Reunus pitää vielä viimeistellä ompelemalla, ja lisäksi pitää kiinnittää hihna laukkuun ja kehitellä jokin sulkemismekanismi. Sitten joskus... Toisaalta käsilaukkuni on hajoamispisteessä, joten tarvitsisin oikeasti laukun käyttööni. Hihna on tehty palmikoimalla ne kolme huopunutta ketjusilmukkaketjua letiksi, ja siitä tuli ihan siisti (vaikkei tosin yhtä tyylikäs kuin alkuperäisen Sophien hihna).
Ja ei kun jatketaan. Nyt näitä isompia meneillään olevia projekteja. Tästä tulee palmikkopaita isälleni (jos ehdin tehdä valmiiksi ja jos koosta tulee sopiva). Lankana on Nalle Colori + tummanvihreä Florica, ja pinnasta tulee kauniin elävän näköinen.
Ja tästä tulee Kiri-ohjeen mukainen huivi (jonka mallia en voi linkittää, koska en ole pannut sivua muistiin), Butterflystä. Tämäkin on menossa lahjaksi, sillä vaaleansininen ei todellakaan ole minun värini.
Sitten vielä yksi työ ihan itselleni: virkattu huivi uusimmasta Novitasta, lankana musta Nalle. Olen käyttänyt jonkin aikaa töissä raitalangasta neulomaani huivia ja huomannut, että villa lämmittää kivasti vanhenevia hartioita. Siispä koetan nyt keski-iän kynnyksellä opetella huivien käyttöä ;-).
Ja vihonviimeinen kuva, joka onkin vaihteeksi keramiikkaa. Tässä ovat ensimmäiset valmistuneet työt tältä syksyltä, ja kohtuullisen hyvin onnistuivat. Nuo pienet ovat nappeja, joita saatan joskus käyttää johonkin neulomukseen.
Ja tähän päättyy tämänkertainen lähetyksemme. Huh, että tähän menikin aikaa. Palautui taas mieleen, miksi se päivittäminen tahtoo aina jäädä tekemättä...
Kommentit