Valokuvatorstain uutena haasteena on seuraava sitaatti:

”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” (Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä, Tammi 1996, suomentanut Sirkka Alanko)

Minulle tuli tästä lainauksesta välittömästi mieleen se, mitä olen pikkukamerani kanssa koko kesän tehnyt. Olen koettanut löytää ympäriltäni niitä todellisia asioita, joille ei normaalisti tule annettua huomiota tai arvoa. Arjen ihmeitä, tavanomaisuuden taikaa. Usein on kyse siitä, että pienellä kameralla saan kuvattua sellaisiakin kuvia, joita en kykene omin silmin edes katsomaan. Tänään otin kävelylle kameran taas mukaan ja päätin etsiä muutaman esimerkin siitä, mitä tällä tarkoitan. Seuraavissa kuvissa on ensin "tavallinen" näkökulma johonkin asiaan ja sen jälkeen lähikuvana toteutettu uudenlainen näkemys.

Esimerkki 1: Järven rantaan ajautuneita syyslehtiä

Esimerkki 2: juhannuksena osittain palamatta jäänyt kokko

Esimerkki 3: tuiki tavallainen, likainen rapakko

Kun olen tämän pullotetun oppitunnin tänä vuonna oivaltanut, ovat jokailtaiset koiranulkoilutukset muuttuneet jännittäviksi löytöretkiksi :-)